13.01.2013 - Hyvän päivän ilta!

PIkkupakkasta edelleen. Aurinko oli pilven takana tänään.

Hidas herääminen pyhäaamuun. Omia ajatuksia, oleilua, aamiainen, Raamattua.

Lähdin Arin luo termospullo repussa, puolilta päivin. Arin ilme muuttui häikäiseväksi, kun menin. Jo sen takia kannatti mennä. Sitä paitsi itselläni oli ikävä, siksi menin.

Arin ikkunalla pohuuttaa nyt upouusi ilmankostuttaja. Ainakaan vielä sillä ei ollut toivomaani vaikutusta: että Arin lima lakkaisi olemasta punertavaa. Ari voi hyvin, mutta ei halunnut nousta pyörätuoliin.

Hain keinun sängyn viereen, join kahvia ja luin lehteä. Juttelimme. Kuuntelimme Raamattua. Rukoilimme. Puhdistin Arin suuta, hain lisää imuletkuja, sammutin valot, kun päivänvaloa oli riittävästi.

Olin kolmisen tuntia tai ylikin. Kävelin Luther-säätiön messuun suoraan sairaalasta. Repussa oli monta tyhjää tölkkiä ja pulloa matkan varrelta.

Markus Pöyryn saarna käsitteli kastetta ja oli hyvin selkeä ja ymmärrettävä. Kaste kantaa koko elämän läpi. Jeesus kuoli ja nousi ylös kuolleista minun syntieni tähden. Kasteessa hän antaa minulle kaiken sen lahjaksi. Tuo lahja riittää kantamaan kuoleman yli, jos pidän vaatteistani vaarin enkä heitä niitä pois. Kristuksen puhtaus on tuo vaate, jonka turvin pääsen Isän luo taivaaseen.

Omia ansioita ei tarvita, niitä ei ole. Jos on jotain, ne eivät kelpaa, ne ovat omavanhurskautta, joka on kuin haiseva vaate Jumalan kasvojen edessä. Sitä ovat kaikki omat tekomme.

Kuuntelen saarnan vielä jossain vaihessa uudelleen netistä, sillä siinä oli paljon tärkeää asiaa, jonka haluan muistaa.

Illan aikana suunnittelin suklaalevyn tuhoamista. Satuin lukemaan terveyslehdestä, miten ehdottoman vaarallista on kaikenlainen napostelu elimistölle: se on kuulemma samaa kuin talonmiehelle lumipyry. Lopulta kinoksia alkaa kertyä, kun talonmies ei ehdi niitä kaikkia kärräämään pois.

Pelkään pahoin ja olen siitä varmakin, että oma talonmieheni on myös väsähtänyt lumien kärräilyyn, joten on syytä jättää välipaloja vähemmälle. Yritän kuitenkin olla rento ja hyvällä mielellä sen sijaan, että keskittyisin liikaa painoasioihin.

Suklaalevy on turvassa laatikossa. Enemmän se tietysti olisi turvassa minun mahassani, sillä talonmies tuskin jaksaisi kärrätä sitä rasvamäärää elimistöni ulkopuolelle lukuisien aiempien "tilaustöiden" takia. Laatikossa sen sijaan on olemassa vaara, että joku kotini asukkaista tuhoaa sen. Olkoon laatikossa, pahaa on kumminkin!

Makoisia unia, arvoisa lukijani!
Virsi 219:

1.
Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.

2.
Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.

3.
Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.

4.
Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan.

Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.