07.01.2013 - Kunto kohdalleen, ellei se vielä ole!

Sää on ollut hiukkasen Wendelinin kuvan kaltainen, vaikka vettä ei suoranaisesti ole satanutkaan. Mittari on kuitenkin lämpimän puolella.

Eilen olin reissun jälkeen tööt-tööt, mutta tänään ryhdistäydyin. Uusi vuosi on aloitettava REIPPAASTI. Kello soi kahdeksalta, mutta minäpä heräsin jo puolelta ja ehdin sopivasti kuulla deistä aamuhartauden, jonka Juha Vähäsarja pitää joka aamu. Jälleen se oli osuva, vaikka en nyt muistakaan, mistä hän siinä puhui.

Aamutoimien, raamatunlukujen ja muun jälkeen kävelin uimahallille. Olin valmiina syöksymään suihkuhuoneeseen, mutta ikäväkseni huomasin, että uimapuku on jäänyt kotiin. Joku täti antoi oivat neuvot.

Kävin pyyhe ympärilläni huhuilemassa aulassa, että sain uimapuvun lainaksi infosta. En mennyt portin läpi, etten joutunut kahdesti maksamaan; täti oli joutunut ongelmiin sen takia.

Uin pontevasti puoli tuntia ja sitten allasjumppaan. Vielä vähän uintia, niin että tuhat metriä tuli täyteen. Kolmesti luulin törmänneeni päätyseinään, mutta kyseessä olikin itseäni hitaampi täti-ihminen, jonka yli yritin porhaltaa. Kovasti minä anteeksi pyytelin.

Niin ettei kunnossa mitään vikaa pitäisi olla eikä olekaan. Se on tuo vinttipuoli vaan jotenkin koomassa elämäntilanteeni muutoksista.

Ystäväni katsoi Elämä pelissä -ohjelman viime viikolla. Siinä oli ollut Irene Krohn, jonka tilanne oli jossain mielessä samanlainen kuin omani: hän oli saanut neljä lastaan kai aikuiseksi, mutta unohtanut omat tarpeensa. Nyt hän oli ihan hukassa itsensä kanssa, kun oli vielä tullut avioerokin.

Minäkin olen kai unohtanut omat tarpeeni näiden vuosien aikana. Nyt yritän jäljittää niitä ja kohta varmaan saan jo takajalasta kiinni. Toivoani en ole menettänyt.

Tälle viikolle olen onnistunut kerjäämään useitakin aikoja eri tahon lääkäreille, niin että kumma on, jos ei ala vinttiin syttyä valoa ja ukset aueta oikeanlaisiin kuntoutuksiin. Rukoilen, että asiat menevät niin kuin paras on.

Lukaisin loppuun kirjan, jonka sain terapeutilta lainaksi. Kirja kertoo, miten asenteemme vaikuttavat elämäämme. Myönteisellä tai kielteisellä asennoitumisella on suuri merkitys.

Kirjassa oli paljon hyviä ohjeita ja neuvoja, vaikka en kirjoittajan kurssille koskaan suostuisi menemäänkään. Hän on joogi. Hänen arvoluettelostaan puuttui sellainen oleellinen otsake kuin usko elävään Jumalaan.

Kirja viestitti sen sijaan uskoa ihmisen omiin kykyihin ja ajatuksen voimaan. Mutta jos peruskallio on väärä, sille on mahdoton rakentaa kestävää rakennusta.

Moni asia kirjassa oli kuitenkin täyttä asiaa: esimerkiksi se, että ruokavalion merkitys on suuri, mutta ei pidä olla fanaatikko. On hyvä, jos 80% nauttimastamme ravinnosta olisi terveellistä, mutta vastaavasti 20% saa olla vehnäjauhoja, sokeria ja suklaata ja muuta epäterveellistä.

Kirjailijan asenne oli myös terve dieetteihin nähden: on elettävä tätä hetkeä, eikä odotettava koko ajan jotain muuta kuin mitä nyt on. Olen samaa mieltä. Omissa asenteissani on paljon korjaamisen varaa.

Koska vauhti oli päällä uimasta tultuani, söin ja lähdin sairaalaan. Ari oli ollut jo tuolissaan joitakin tunteja, joten olimme hänen huoneessaan sen reilut pari tuntia, minkä olin hänen luonaan.

Ari oli jonkin verran väsynyt ja yski myös. Tiirasin limapömpeliä, onko sisällön väri vielä yhtä punaista, mutta ikään kuin se olisi ollut vähän paremman väristä. Toiveajatteluako, en tiedä, mutta hyvin Ari vaikutti voivan. Hän alkoi varmaan nukkua, kun lähdin.

Raamattua me kuuntelimme. Välillä sammutin laitteen, kun kerroin jotain tai rukoilimme. Ari nukahti ja ilmaisi nähneensä jotain unta minusta. Ei vaan suostunut kertomaan mitä, enkä minä alkanut kysellä. Mutta kovasti häntä ilahdutti oma unensa.

Sain välillä pitkän puhelun, joten kirjoittaminen venyi myöhään ja kello soi aamulla! Painelen siis nukkumaan nyt.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!