15.12.2012 - Lunta tulvillaan!

Elämäni on joistakin hiuksia harmaannuttavista jutuista huolimatta - tai sen takia - ollut viime aikoina riemullista!

Eilen kirjoitin aamun tunteina varhain ja vetelin unia sen jälkeen kymmeneen. Monenlaisten troppien nieleskelyn jälkeen aamukahvit ja Raamatunlukuhetki. Jokin puhelu.

Marssin Kangaskauppaan, jossa olen asustellut monena päivänä. Ostin jälleen yhdet verhot. Poikkesin kaupan puolellekin verhoklipsuja hankkimaan. Muuhun en sortunut.

Mukavan sosiaalisen hetken jälkeen lähdin kaupasta hikisenä, ja mietin, että taasko kiskaisen flunssan märän paitani takia. Harmitti, kun en muistanut vaihtopaitaa taaskaan, enkä myöskään nenäliinaa. Miksi nenäliina ei kuulu aivoissani niihin asioihin, joka pitää aina pistää taskuun, kun lähden ulos?

Tuskin kotiin päästyäni eräs naapuri oli hätää kärsimässä: tuskin pääsi liikkumaan. Ehdin syödä ja ommella verhojani, ennen kuin lähdin terveyskeskukseen naapureita kuljettamaan.

Samalla reissulla iskin pari muutakin kärpästä: kävin verikokeissa sekä haastattelemassa hammashoitajaa: missä viipyy Arin aika hammashygienistille, vai ihmenimike se olikaan. Tyttö lupasi ottaa selvää, ja odotan tapahtuuko niin.

Olisin parikin ihmistä kuljettanut autollani kaupunkiin, mutta kumpikaan ei huolinut kyytiäni. Toinen meni ihan eri suuntaan ja odotti bussia. Toinen taas sanoi, että ei tule. Ehkäpä hän oli menossa bussilla johonkin toiseen paikkaan.

Molemmat olivat tietysti jollakin lailla tuttuja. En minäkään sentään ketä tahansa yritä kiskoa kärryyni. No, se on annettu, mikä on tarjottu, tapaa äitini sanoa. Ja aika tavaran kaupihtee, mutta se nyt ei taas liity mitenkään tähän.

Naurattaa vieläkin, kun yritin saada ne verhot ommelluksi eilen ennen sairaalakeikkaa. Ompelin hätäpäissäni yhden sauman väärälle puolelle. Purin. Seuraavaksi ompelin sauman vinoon. Siinä vaiheessa sentään älysin, että turha hosua, eivät nämä valmistu tässä hetkessä.

Konetta käynnistäessäni eilen kudoin odottaessani yhden tikun lapasta. Olin hyvin tyytyväinen omaan ketteryyteeni, mitä tulee ajan säästämiseen. Kattia kanssa: kun jatkoin kutomista myöhemmin, olin jättänyt yhden tikun väliin, jotain jouduin purkamaan äkkikutomiseni. Höseltäjä, mikä höseltäjä!

Iltapäivällä naapurin lapsoset tarvitsivat apuani kriittisessä tilanteessa: kumman vuoro avata ovi. Minunkin piti käyttää kaikki viisauteni asian ratkaisemiseksi. Lopulta keksin, että toinen kotiin, toinen minun luokseni.

Tilanne jatkui myöhemmin hyvin onnellisesti: sain parikin lasta luokseni tekemään erästä joulusalaisuusjuttua, jota en siis voi tietenkään kertoa. Minä ompelin verhoja, he tekivät jotain muuta, ja meillä oli oikein rattoisaa.

Tänään puolestani sain Pikkuapulaisen, kun menin kiinnittämään kolmelle omenapuullemme toista kanaverkkoa jäniksiä varten. Tai sitä varten, että kyseiset otukset eivät järsisi puitamme lopullisesti. Niiden jälkiä oli jo hangessa puiden ympärillä. Nyt pitäisi jänisten viimeistään ymmärtää, että ovat ei-toivottuja aterioitsemaan puitamme. Yksi kierros kanaverkkoa ei riittämään vakuuttamaan niitä.

Naapuri ei saanut eilen sellaista apua lääkäriltä kuin hän olisi tarvinnut, mutta rukoilimme pontevasti, että yöllä Jumala korjaisi hänen vammansa, kuten se oli tullutkin edellisenä yönä. Näin myös tapahtui, ja ilomme on suuri!

Sain kutsun naapurin mummon synttäreille iltapäivällä, joten plankkaanpa pian aamutossuni ja kiidän juhlimaan. Sitä ennen on vielä kaikenlaista puuhaa.

Herra siunatkoon tämän lumisateisen joulunaluspäivän meille kaikille!

1.
Nyt tahdon käydä vastaan
maailman auttajaa,
vaan kuinka voisin tietä
hänelle valmistaa?
Oi Jeesus Kristus, itse
valaise minutkin,
niin että tullessasi
valmiina olisin.

7.
Saa tuomionsa kerran,
ken Herraa kiroaa,
vaan joka häntä etsii,
sen Herra armahtaa.
Oi saavu, aurinkomme,
ja loista, valaise,
ilosi valtakuntaan
vie meidät perille!

Paul Gerhardt 1653. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.