09.12.2012 - Toinen adventtisunnuntai

Paljon lunta, päivä kirkastuu

Monta päivää on mennyt kirjoittamatta, kun kirjoitusvire on puuttunut. Kylkiluuta pistää edelleen, vaikka luulin jo sen menneen ohitse. Olen nukkunut kuin tukki, sillä yskänlääke on kolmiolääke eli väsyttävä.

Kuuntelin jumalanpalveluksen Peräseinäjoen kirkosta, ja hyvä saarna sieltä kuuluikin. Samalla jumppasin, yhdyin rukouksiin ja kuuntelin.

Joulu alkaa siitä, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, sanoi puhuja radiossa. Ei ole joulua ilman pääsiäistä. Radiossa haastateltiin myös rippikouluun menevää neitoa, joka sanoi, että hän ei pidä siitä, että aikuiset puhuvat rahasta niin paljon. Kaveritkin kuulemma surevat, jos aika huononee, eivätkä he enää saa hienoja vaatteita.

Suunnittelemamme Hetki sinulle -tilaisuuden la 19.1. jouduimme laittamaan jäihin. Kansanlähetys järjestää samana päivänä aamukahvit Tropiclandiassa naisille. Puhumaan tulee uskoon tullut tangoprinsessa, jonka nimeä en muista, koska en ole seurannut asiaa.

Emme toki ryhdy kilpailemaan naisten suosiosta, vaan vedämme yhtä köyttä uskovien kanssa. Jäämme odottamaan, mikä ajankohta mahdollisesti olisi sopiva Lähimmäiskotiyhdistyksen hyväksi järjestettävälle kahvitilaisuudelle, jossa esittelemme tuunaustuotteita ja muuta sellaista naisille.

Vähän minua helpottaakin, sillä en ole vieläkään kunnossa. Vähän kun rynnistelen, huomaan, että näin on näreet. Kaikella on oma aikansa, eivätkä Jumalan ajat, joissa tahdon elää, koskaan petä tai myöhästy. Eikä Jumalan valtakunnan tuleminen ole meidän touhuilussamme, vaan siinä, että sydämemme palaa Herralle.

Tämän päivän kirkkoteksti oli Jeesuksen paluusta. Ehkäpä tuo aihe on sen takia keskellä joulukiireitten ja odotuksen, että muistaisimme, mikä on oleellista. Oma maailmanloppumme tulee hetkellä, jolloin kohtaamme kuolemamme, ja sehän voi tapahtua koska hyvänsä. Kuolema ei kysy virastoaikaa, kuten Jari Kekäle laulaa uudella levyllään, jota kuuntelen.

Pidän erityisesti levyn ensi kappaleesta ja yleensäkin syvällisistä sanoista ja Jarin sävellyksistä. Yksi hitti on Jos ois sen verran -kappale, vai mikä sen virallinen nimi lieneekään.

Enää pari viikkoa jouluun. Sitä ennen on monta mukavaa tapaamista edessä. Tänään menen Mirellan luo sohvailemaan iltapäivällä. Huomenna pidämme pippalot Amyn ja Tarzanin kanssa.

Terapiassakin käyn pari kertaa ja toivon, että keskustelumme ovat antoisia ja eteenpäin vieviä. Varmasti ovatkin, sen uskon.

Keskiviikkona minulla on lauluhetken pito Tammikartanossa yhdeltä. Jospa olen hyvässä vedossa sinä päivänä ja Ari myös, niin että voin ottaa hänet mukaani. Hyvin Ari on voinut, siitä jatkuvasti kiitollinen mieli. Odotan vain, koska hän pomppaa pystyyn sängystään.

Arin paranemisen odotus ei ole kiduttavaa ja pakonomaista. Mutta se on sittenkin olemassa, sillä Jumala on antanut siitä lupauksen. Tosin emme tiedä lähtömme päivää, ja silloin ainakin terveytemme on täydellinen.

Joka tapauksessa pidän kiinni Jumalan sanasta: ne, jotka häneen turvaavat, eivät pety, eivätkä heidän kasvonsa häpeästä punastu.

Äiti soitti kesken kirjoittamiseni. Puhuimme aika pitkään. On suuri siunaus, kun saan pitää äitini ja hän on suhteellisen terve, vaikkakin nyt oli flunssainen. Äiti on yksi tärkeimpiä ihmisiä minulle, vaikka usein tulee pidetyksi häntä itsestään selvänä, kun hän on ollut aina elämässäni. Mutta itsestään selvyys ei ole kukaan ihminen, vaan kaikki me olemme Jumalan lahjaa toisillemme.

Kehotan lukijoitani, kuten itseänikin, nyt joulun aikana muistamaan erityisesti yksinäisiä ja niitä, joita ei kukaan muu muista. Kortti tai muu muistaminen ilahduttaa eniten sellaista, jolla on vähän tai ketään ihmisiä lähellään.

Siunattua päivää, arvoisa lukijani!

Virsi 2:

1.
Avaja porttis, ovesi,
käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas
sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua,
on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.

2.
Hyvyyden Jeesus myötään tuo
ja kaiken armon meille suo.
Kruununsa on vanhurskaus
ja valtikkansa laupeus.
Hän tuskat tuimat sammuttaa,
vaivoista meidät vapahtaa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.

3.
Autuas kansa, kaupunki,
kun Jeesus saapuu Herraksi.
On siellä rauha, rakkaus
ja uusi toivo, uskallus.
Hän tullessansa armon tuo
ja avun neuvoillansa suo.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.

4.
Avaja porttis, ovesi,
valmista hälle itsesi.
Sun lamppus olkoon palava
ja valvo, Herraas odota.
Hän saapuu riemusaatossaan
ja sinut kruunaa armollaan.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen,
hän saapuu luokse syntisen.

5.
Käy, Herra Jeesus, luokseni,
tee sydämeeni majasi.
Se täytä, Jeesus, armolla
ja asu aina minussa.
Taivaaseen minut johdata,
luonasi anna riemuita.
Jo kohta Herra saapuukin.
Niin, aamen, Jeesus rakkahin.

Georg Weissel 1642. Ruots. Jakob Arrhenius 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1984.