06.12.2012 - Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!

Olin neljältä suomalaisessa messussa Vaasan kirkossa, Kansanlähetys järjestää sen joka vuosi. Lopuksi lauloimme Finlandian. Komeaa, vaikuttavaa.
Oli ilo nähdä monia tuttuja, seurakuntalaisia, joita en ole nähnyt pitkään aikaaan.

Kotiin tultuani sytytin kaksi itsenäisyyspäivän kynttilää ikkunalleni. Avasin verhot, että naapurissa nähdään kynttiläni kuten minäkin näen heidän pöydällään palavat kynttilät.

Leivoin päivällä joulutorttuja. Tein taikinan, vein kuistille sen jähmettymään. Maukkaita tuli, vaikka en hoksannut laittaa leivinjauhetta. Kyseisestä syystä niistä tuli vähän lättänöitä enkä ottanut niistä kuvaa.

Laitoin:
- 250 gr voita ( pehmensin mikrossa)
- 250 gr spelttijauhoja, eli siis täysjyvävehnäjauhoja, osa niistä tavallisia ( tulee kiinteämpi taikina )

Sähkövatkaimella mössöksi (leivinjauhe siis olisi pitänyt sekoittaa jauhoihin). Lisäsin:

-250 gr rahkaa, eli siis purkillisen.

Marttaliiton puheenjohtaja sanoi lehdessä, ettei omatekemistä tarvitse tulla kaupan tekeleiden näköisiä. Olen samaa mieltä. Ei vaaraa, että niin olisi käynyt.

Hyvällä mielellä toivotan siunattua itsenäisyyspäivää jokaiselle. Kehotan meitä kaikkia muistamaan rukouksin Suomen maatamme. Älköön paha vihollinen saako otetta meistä ja maastamme, vaan Jumala olkoon Jumalamme. Hän varjelkoon meidät pahasta.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Virsi 178:

1.
Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
"On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen."

2.
Kun Herramme tietänsä kulki,
niin tultansa tartutti hän.
Hän tuo vielä toivonsa julki:
"Sen tahtoisin taas syttyvän."
Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
"Nyt menkää ja kaikille julistakaa
jo sanaani pelastavaa."

3.
Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
siis häntä me rukoilemme.
Ja Herralta taas kevään saamme,
hän kasvun suo kylvöllemme.
Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
me saarnaamme anteeksiantamusta.
Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
hän kiittää vain armahtajaa.

4.
On kasteessa siunaus pyhä,
kun Herramme lahjoittaa sen.
Hän kansansa turvaksi yhä
tuo armonsa rikkauden.
Ja ehtoollisella hän suo omilleen
taas voimaa ja lohtua kilvoitukseen.
Hän eksyneen etsii ja tallelle tuo
ja sanallaan uudeksi luo.

5.
Nyt uskossa autuuden rantaa
jo täältä me katselemme.
Jo virtemme kiitosta kantaa,
me toivossa riemuitsemme.
Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo,
soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo.
Se iäistä kiitosta Herralle soi,
hän armahti, taivaaseen toi.

Göran Widmark 1945. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.