10.08.2012 - Herra on hyvä!

Nätti syyskesän päivä. Kahdesti uimassa. Jumalan hyvyys on oma kokemukseni tänään(kin)!

Pääsin pitkästä aikaa pöytäkoneelle, ja kylläpä iso näyttö tekeekin kuvat selkeiksi ja kirjoittaminen on helppoa. Vävypoika vain avasi koneen ja se toimi heti. Vähän oli jotain johtoa irrottanut ja laittanut takaisin. Ehkäpä itsekin kokeilen samaa temppua, kun hiiri venkoilee seuraavan kerran.

Terhi ja Tatu siis kävivät. Soitin ja puhuin Arille Terhin puhelimeen, kun nämä kävivät Arin luona ennen tänne tuloaan. Huomenna Terhi lähtee viikoksi Irlantiin pelaamaan liitokiekkoa nuorten tyttöjen valmentajana, muistaakseni se oli niin.

Tero ja Karoliina puolestaan ovat matkalla tänne. Sauna on varattu yhdeksältä, käyn vaan itse, jos he eivät ehdi siihen mennessä. Vielä kesätyöt tienmittauksessa jatkuvat Terolla kolmisen viikkoa ja sitten koulunpenkille, Karoliina viettää hiukan lomaa ennen opiskelujen jatkumista.

Petri on ottanut kissanpojan. En ole nähnyt sitä vielä, eikä poikasella liene vielä nimeäkään, mutta olen varma, että kissa tuo paljon iloa poikamiehen elämään. Kissapolo on saanut viettää joitakin päiviä vessassa arestissa sotkemisen takia Petrin työssä ollessa. Mutta eiköhän se opi siistiksi, niinhän ne tapaavat oppia.

Maarit-miniäni aloittaa toisen alan opinnot syyskuussa: kauppatieteiden. Sarakin on saanut uuden repun: tyttö selitti puhelimessa minulle, että hän menee myös kouluun, nimittäin muskariin. Ja koulussa ei saa puhua, pitää olla hiljaa! Siinäpä hyvät ensialkeet pikkuoppilaalle! Jyrkin työt ovat alkaneet, joten heitä ei nähtäne näillä nurkilla ennen joulua. Pitkä välimatka ei suo mahdollisuuksia jatkuvasti laukata kotinurkilla, mutta aion itse mennä jossain vaiheessa perhettä tapaamaan.

Arin kanssa olen jutellut puhelimessa maanantain jälkeen kahdesti. Terhi kertoi, että toinen silmä oli Arilla ollut punainen, se on sitä usein, tulehtuu helposti. Itse menen viimeistään ensi torstaina Arin luo, kun sairaalassa on ehtoollisjumalanpalvelus. Messuksi sitä sanotaan, mutta messu-sana on vähän vieras, vaikka onkin lyhyt ja helpo sana.

Kiitos esirukouksista niille, jotka muistivat minua eilen illalla! Selvisin illasta hyvin. Olin kaupungilla taiteiden yössä Tarzin kanssa. Kuuntelimme Ilon Askelten esityksen kirkon luona. Istuimme Kansanlähetyksen teltalla laulamassa. Poikkesimme kahville ja ostimme makkaraa kojusta. Näimme tuttuja ja runsaasti tuntemattomia ihmisiä. Tarzi lähti kotiin, minä menin teltalle laulamaan toisten kanssa. Neljä nuorta miestä siellä soitti ja yleisö sai toivoa hengellisiä lauluja. Ihmisiä tuli ja meni paljon! Lapsille oli omaa ohjelmaa: kasvojen maalausta, kampauksia, lukunurkka.

Olin parin muun ihmisen kanssa telttavahtina pari tuntia, kun musiikkitilaisuus loppui. Yö pimeni ja jäähtyi nopeasti. Puoli yhdeltä olin kotona. Upotin varpaani kuumaan vesivatiin ja se tuntui ruhtinaallilta! Uni tuli vasta puoli kahdelta, vaikea nukahtaa pitkän päivän jälkeen.

Aamulla heräsin virkeämpänä kuin eilen. Nappasin pilleriä vaivaan jos toiseenkin ja tämä päivä on ollut hyvä päivä. Ei päänsärkyä tai muuta kovin kummallista. Lihakset tosin ovat sen tuntuiset jatkuvasti kuin olisin enemmänkin rehkinyt, mitä siis en ole tehnyt.

Kävin lääkärillä jokin päivä sitten. Hän oli Asiantuntija isolla A:lla. Olin ajatellut, että minun pitää kirjoittaa selvitys tilastani hänelle, mutta en jaksanut tehdä sitä, onneksi. Hän sen sijaan oli tehnyt yhteenvedon, kyseli ja kirjoitti tietoja ylös. Hän otti vastuun tilanteesta, minun ei tarvinnut tehdä sitä. Minulle on juhlaa, kun joku ottaa minusta vastuun ja on minun puolellani.

Sain kotiläksyksi muutaman paperin täytettäväksi. Olen täyttänyt samaiset paperit ennenkin. Masentunut en ole, se käy ilmi papereista, jos en sitä muuten tietäisi. Sen sijaan vääriä malleja minulla on, ja niistä pitäisi kasvaa pois.

Itse arvelen, että olen ylittänyt rajoja liian monta kertaa nuorena ja vahvana. Sen johdosta minulla on hämärän peitossa oma jaksamiseni. Jos olin kovassa kuumeessa, Ari oli aina paljon sairaampi. Minulta katosi tuntuma omaan itseeni. Saatan tehdä vaikka kuinka paljon, en tunne väsymystä. Mutta sitten voimat eivät yhtäkkiä riitäkään. Raja on tullut vastaan.

Elämäni on joka tapauksessa Jumalamme hyvässä johdatuksessa. Olen onnellinen, kiitollinen, tyytyväinen.

Tänään tapahtui ihmeellinen asia. Kohtasin erään nuoren tilanteessa, kun kaahin juuri kaiteen yli pulloja bongaten. Aloin jutella ja meille syntyi antoisa keskustelu. Istuimme laiturille ja rukoilimme. Nuori jäi sydämelleni. Rukoilen hänen puolestaan, ehkä kohtaamme vielä.

Maanantaina sattui toisenlainen ihme. Jäin pyörien luo odottamaan, kun naiset menivät kirpparille. Vieressäni oli muutama nuori, jotka taistelivat pyörän lukon kanssa. Rukoilin hiljaa, että se aukeaisi. Nuoret puhuivat englantia. Änkesin minäkin pyörää kovistelemaan vuorostani. Nuori mies yritti vielä ja lukko aukesi! Neitokainen ilostui niin, että hyppäsi kaulaani! Kerroin, että rukoilin ja Jumala kuuli ja vastasi. Toivotin mukavaa päivää heille!

Kumminkin varastivat sen pyörän ja minä autoin heitä rikollisissa puuhissa! Terhin katala ajatus tuo, mutta ei mahdoton tietenkään. No, toivonpa, että nuoret ajelivat omilla fillareillaan, enkä minä olen syyllistynyt tietämättäni rikollisuuden edistämiseen.

Tänään olen innoissani käynyt kahdesti uimassa, kun vesi oli päivällä niin ihanaa ja meri tyyni. 18 astetta on veden lämpö, korkeimmillaan vähän alle 21 astetta jokin aika sitten.

Toivotan mukavaa viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani!