23.04.2012 - Älä pelkää!

Ensimmäinen kevätpäivä! Siksi kevätkukkakuvia! Merivesi jo 2,5 asteista, eli lämmintä ;)

Eilen en jaksanut kirjoittaa ja tänäänkin on niin ja näin. Päivä on ollut monitouhuinen ja ihana joka tapauksessa. Naapurin kissa näyttää istuvan ikkunalla - se lienee samaa mieltä!

Kastejuhla eilen Luther-säätiön messussa oli koskettava. Kyyneleet valuivat muidenkin kuin minun silmistäni, vaikka en henkilökohtaisesti tuntenut kastettavien perhettä. Hetki oli pyhä. Jumalan Henki oli voimallisesti läsnä sanassa ja sakramentissa.

Perheen tyttövauva kastettiin, sekä hänen äitinsä, joka kävi kastekoulua tätä ennen Markus Pöyryn opastuksella perheen kodissa. Heidät liitettiin Luukas-yhteisöön, joka on rekisteröity yhteisö Seinäjoella. Markus Pöyry toimittaa messut Vaasassa joka toinen sunnuntai klo 17. Jossain vaiheessa Vaasaan perustettaneen oma yhteisö, kunhan toiminta on vakiintunut.

Jos Luther-säätiössä kastettava haluaa/halutaan liittää kansankirkkomme jäseneksi, kastetodistus pitää viedä kirkkoherranvirastoon. Suuri osa Luther-säätiön jäsenistä kuuluu ev.lut. kirkkoon.

Itse miellän itseni syvällisesti luterilaiseksi. Tunnen olevani juurillani Luther-säätiön messussa. Opetus perustuu Raamattuun, sitä selitetään ja avataan tavalla, joka on opettanut minulle paljon uutta Jumalan armosta. Messuissa Jumalan pyhyys on läsnä kouriintuntuvasti.

Olen väsynyt suorittajan elämääni. Kaipaan armoa. Itse olen itseäni kohtaan armoton ja vaativa. Tuntuu kuin päälleni valeltaisiin raikasta vettä, kun Pöyry avaa Sanaa niin, etten voi muuta kuin ottaa vastaan. Ei jää sitä vaihtoehtoa, että voisin itse pinnistellä ja yrittää enemmän. Minun ei tarvitse: riitän tällaisena. Se on hyvin lohdullinen syvä tuntemus.

Thaimaalaiset sukulaiset olivat järjestäneet hienot tarjoilut kahvihetkelle messun jälkeen. Annoimme lahjoja kastettaville. Se oli tärkeä hetki heille ja koko läsnäolevalle seurakunnalle.

Pesin pyykkiä aamusta varhain. Lakanat jätin tuulessa liehumaan, kun hyppäsin pyörälleni. Vein ison säkillisen vaatetta kirpputorille. Jouduin tosin ajelemaan ympäri kaupunkia säkkini kanssa, sillä kirppari aukesi vasta kymmeneltä. Samapa tuo, kun pyörä kantoi säkin painon enkä minä. Kävin uimassa eikä säkkiäni ollut kukaan viitsinyt varastaa pyörän päältä.

Lattiatkin pesin, puistelin matot ja vaihdoin vuodevaatteet. Arin luo lähdin yhdeksi. Sitä ennen silitin karkkipapereita liimakankaalle ja ompelin jonkin verran.

Arin kanssa menimme pariksi tunniksi alakertaan. Ari oli virkeä huolimatta jalkaterästä, joka oli aika ikävän näköinen. Lääkäri oli tutkinut sitä aamulla. Allerginen reaktio kenties, oli lääkäri arvellut.

Enää 12 päivää Teron ja Karoliinan häihin. Tilasin invataksin hyvissä ajoin ja se tuntui jo mukavalta rutiinilta: "Saisimmeko taksin kirkkoon, kun menemme lapsemme vihkiäistilaisuuteen."

Nyt vain rukousta, että Ari olisi kirkkokunnossa. Todennäköisesti hän joutuu tulemaan sukkasillaan kirkkoon, mutta se nyt on pieni murhe. Soisin hänen pääsevän ylipäänsä kirkkoon. Joko sukat jalassa tai suorastaan kengät, ei väliä.

Oli Ari eilenkin kirkossa kanssani, villasukilla ilman kenkiä. Pappi jakoi ja jakaa aina hänelle ehtoollisen pikkulusikalla, tilkka viiniä ja murunen leipää. Se on juhla Arille ja myös minulle, kun hän voi tulla kanssani alttarille, vaikka sitten pyörätuolissa.

Ilta oli ihana: muutama raamislainen oli luonani ja söimme herkullista salaattia ja joimme vettä palan painikkeeksi. Kahvit kippasimme jälkiruoaksi. Juttelimme niitä näitä, luimme Joosuan kirjan 1. luvun. Siinä Jumala sanoo kolmesti Joosualle: ole luja ja rohkea. Lopuksi myös kansa sanoo Joosualle samat sanat neljännen kerran. Mahtava Raamatun luku!

Nyt painelen nukkumaan. On kova väsy. Huomenna on kuntokurssi ja menen pyörällä, jos Jumala suo ja saan herätä terveenä uuteen päivään.

Siunausta viikkoosi, arvoisa lukijani, iltarukouksen sanoin:

Ilta on tullut Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi!
Aamen.