13.12.2011 - Jeesus sä ainoa!

Lössökeli. Sohjoa, jäätä ja liukasta.

Ostin tänään joulupalloja. Keltaisia ja punaisia, kirkkaita ja himmeitä. Oli ihan pakko ostaa. Halusin iloa ja valoa pimeyden keskelle lisää.

Näin viime yönä unta, että eräs minulle tärkeä asia peruuntuu ja olin tosi onneton siitä unessa. Pelkoa se oli, että asiat eivät mene kuten toivon ja odotan.

Ari oli vähemmän limainen tänään kuin eilen. Jumala kuulee rukoukset! Hänen silmänsä tosin rähmivät hiukan ja olivat punaiset, kunnes laitoin tippoja. Olimme taas kirjastossa, kunnes tällä kertaa Arin jalat väsyivät. Arille oli laitettu leukatuki, ja hän tuntui haluavan sen.

En ole muistanutkaan tuota Arin piirrettä, kiltteyttä, vai mikä se lienee. Arilla ei ollut kaulatukea kai viikkoon, koska ymmärsin, ettei hän tarvitse tai halua sitä. Hän ei ole kenties ilmaissut minulle, että haluaisi sen , koska arveli, että minusta on niin paljon parempi asia, jos hän ei tarvitse sitä.

Tai sitten kun hoitajat laittoivat, hän halusi olla kiltti ja tyytyväinen, ja pitää sen, etteivät he ajattele, että hän kiittämätön. Tai hoitajat voisivat kokea tehneensä turhaa työtä! Ota tuosta nyt selvää, kun potilas haluaa, ettei olisi vaikea ja työläs, sikäli kuin on mahdollista olla vähemmän työläs!

Päivällä tein uimareissun kävellen kuten monena päivänä peräkkäin olen tehnyt. Minun tekisi jo matkalla mieli hypätä mereen, kun näen kirkasta vettä rannassa. Uiminen virkistää totisesti. Uin aina niin kauan, että kädet ovat kohmeessa, mutta veri alkaa virrata nopeasti. Ei mitään puolinaista minulle!
Minun ei sovi jäädä vetelehtimään tai suutani soittelemaan kotimatkalla, etten vilustu.

Postimerkit ja joulukortit minulla on, mutta suurin työ on tekemättä. Ja voihan kortit jättää seuraavaan jouluun, jos en nyt jaksa olla asialla.

Erääseen kirjastoon tilattiin kirjani, ja vein sen postiin. Vein sitä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla erehdyin neljän aikaan, jolloin jononi ei edennyt 10 minuutissa ollenkaan. Luultavasti neiti kassalla sai hermoromahduksen, koska häipyi. Minun tuli niin hiki, että poistuin, ja saunakin oli odottamassa.

Kävin uudestaan ennen seitsemää, ja silloin oli vain pikkuruiset jonot. Olin matkalla kirkkokonserttiin Mariellan kanssa. Joose Tammelin oli sovittanut ja säveltänyt puolitoista tuntia komeaa musiikkia ja kuoroja oli Ilmajoelta asti ynnä monta paikallista.

Saunassa otin sorkkalöylyjä saunahattu päässäni. Menin saunalle avojaloin, vaikka lumi olikin märkää nössöä eikä kunnon talvilunta.

Jossain välissä olen rämpytellyt kitaraa ja koettanut löytää joululauluille jonkinlaista sopivaa rämpettä. Joululaulut ovat erityisen vaikeasti sävellettyjä minun kykyihini. Mutta en anna sen pilata innostustani. Laulan sitäkin lujemmalla äänellä. Sikäli kuin en ole ääni käheänä. Vähän on oiretta siihen suuntaan.

Amekki poikkesi pikaisesti syömässä limppua seurakseni. Huomenna luultavasti leivon sitä lisää, jahka haen ensin lisää maltaita kaupasta.

En aikonut kirjoittaa tänä iltana ollenkaan, kun on ollut menoa koko ajan, mutta enpä malttanut pitää näppejäni erossa koneelta sittenkään, ja kun näin vielä monta vieraskirjakirjoitusta, ne innoittivat lisää.

Kiitos siis teille, jotka jaksatte ja viitsitte kirjoitella. Ja myös teille, jotka ette koskaan laita tekstiä vieraskirjaan, mikä olisi tietysti kannustavaa minulle. Olen iloinen teistä kaikista, arvoisat lukijani!

"Mikään hanke ei edisty,
ennen kuin Jumalan määräämä hetki koittaa."
-Luther

"Anna hankkeesi Herran haltuun,
kyllä hän sen tekee." -Psalmit