08.12.2011 - Sana rististä on Jumalan voima meille, jotka uskomme

Pakkasta, ja märkää lumisadetta nyt illalla

Pudotin läppärini Arin luona ollessani. Näytin kuvia Sarasta ja kuuntelimme kolme Markus Pöyryn saarnaa kirjastossa istuessamme. Kun lähdimme pois, olin autuaasti unohtanut, että läppäri on pöydällä Arin tuolin vieressä. Kiskaisin sen lattialle sillä seurauksella, että näyttö meni viiruiksi.

Onnistuin pelastamaan kotikoneelle sieltä kakkoskirjan jutut, joita olen läppärillä kirjoittanut. Jyrki selitti jotain hepreaa minulle asiaan liittyen, mutta jos ymmärsin oikein, tekstit on saatavissa talteen joka tapauksessa.

Aamupäivän olin aika syvällä suossa. Tunnekarttani osoitti seuraavaa:
- masennusta
- epäonnistumista
- huonoutta
- yleistä surkeutta
- henkistä ja fyysistä pahoinvointia

Mutta Herra kääntää aina mieleni paremmille kanaville jollain keinolla. Yksi niistä oli se, kun menin uimaan ja palatessa poikkesin Adelen putiikkiin. Hänellä ei sattunut olla asiakkaita, joten hän tarjosi kahvikaakaot. Vaihdoimme pari sanaa, halasimme ja lähdin.

Löysin kirpparilta mieleisen takin, kun entinen talvitakkini vaikuttaa kutistuneen. Arvaan kyllä totuuden, mutta en jaksa ajatella dieettiä nyt. Ehkä ensi vuonna. Takki on jälleen punainen, totta kai.

Toinen piristävä asia oli Lähellä-lehden saapuminen postista. Se on omaishoitajien ja läheisten lehti. Lueskelin sitä, ja lähetin sähköpostia eräälle henkilölle omaishoitajuuteen liittyvissä asioissa.

Menin Arin luo vasta, kun hän oli jo tuolissaan. Soitin etukäteen, ja hoitajat lupasivat ystävällisesti hoitaa Arin valmiiksi, kun menen.

Omaisena kärsin ja ylireagoin pienistäkin huolimattomuuksista Arin suhteen. Olen vuosikymmenten kuluessa uupunut ja tunnen avuttomuutta rakkaan ihmiseni sairastaessa. Itse tunnen joskus olevani uupuneempi kuin Ari ja kärsiväni hänen tilanteestaan enemmän kuin hän itse.

Joulun odotus on sinänsä mukavaa. Itse joulu ei välttämättä ole. Siihen liittyy liikaa tunnetta ja muistoja. Arin on tarkoitus tulla joulupäivänä kotiin, mutta viime vuonna hän tuli kuumeeseen, eikä voinut tulla. Ehkä niin käy tänäkin vuonna, sen näemme.

En jaksanut lähteä raamatunkääntäjien rukouspiiriin. Valvoin yöllä, eikä nukkumaan menokaan ole mukavaa. Ehkäpä elämä tästä kirkastuu, kun vuosi vaihtuu, ja aurinko alkaa paistaa jälleen. Eikä minulla ole valittamista. Tänäänkin olen ollut onnellinen, kun istuimme Arin kanssa kirjastossa ja Ari voi hyvin. Juttelin siellä erään omaisen kanssa, ja se rohkaisi minua myös.

"Risti ei ahdista sinua sen vuoksi,
että nääntyisit sen alle,
vaan siksi,
että oppisit luottamaan Jumalaan.
Sillä Jumalaan luottaminen
ei ole konsti eikä mikään niin kauan,
kun kaikki menee hyvin."
-Luther

Iloa sinun iltaasi, arvoisa lukijani!

jk. Voitimme Arin kanssa arvonnassa tänään: 9/10 oikein presidenteistä ja kirjailijoista.