01.12.2011 - Minä annan teidän löytää itseni

Vettä sataa ja tuulee kolkosti

"Se, että Jumala on olemassa, on kokonaan eri asia kuin se,
että hän on olemassa sinua varten.
Mutta silloinhan hän on sinuakin varten olemassa,
kun hän sanoo:
`Minä annan teidän löytää itseni.`

Heräsin ennen kellon soittoa. Juuri ennen kuin minun oli aika lähteä puhumaan kokemuskouluttajan roolissani terveydenhoito-opiskelijoille, minulle iski ankara vimma kaasutella ompelukoneetta, aivan kuin se olisi maailman tärkein asia. Mutta ehdin mainiosti sittenkin ajoissa paikalle.

Aikaa oli puoli tuntia käytettävissäni. Oli taas hiukan erilainen ryhmä kuin tiistaina. Puhuin ehkä vähän liikaa noin lyhyessä ajassa. On vaikea omaksua kovin paljon hetkessä. Mutta jospa jotain jäi nuorille haaviin kuitenkin, sitä rukoilen.

Poikkesin palauttamassa kirjastoon Herriotin videon, vein pariin otteeseen päivän aikana viikonloppuna olevia myyjäisiä varten tavaraa eri osoitteisiin.

Yhdeksi ajoin Arin luo. Hänet oli tänään punnittu! Sitä ei ole tapahtunut lähes 30 vuoteen, vaikka aika ajoin olen jankuttanut asiasta. Laitoin tyttärelle viestiä, ja hän vastasi leikkisästi, että "köykäinen äijä"! Aria nauratti, kun kerroin.

Ari oli kevyempi kuin luulin, hän painaa vähän alle 70 kiloa. Ehkä ruuan vähentäminen ei tule kyseeseen, vaikka hänellä onkin paino mielestäni noussut. Minä olenkin paras ruokavahti toiselle, hmmh.

Olimme ehtoolliskirkossa Arin kanssa sairaalan eräässä salissa. Siellä oli toista kymmentä ihmistä. Myöhästyimme hiukan, sillä kurvailimme väärään kerrokseen, kuten tapani on. En koskaan opi menemään oikeita reittejä sairaalan kerroksissa. Tällä kertaa en tosin iskenyt päätäni erääseen peltikopperoon, kuten usein tapaan tehdä tietyssä paikassa.

Istuimme oman osaston aulassa kirkon jälkeen. Ari nukkui, vesi tippui letkusta hänelle. Minä luin kirjaa. Kävin hakemassa kahvit ja sämpylän kuppilasta, kun Ari oli herätessään sitä mieltä, että se olisi tarpeen. Näin hän huolehtii minusta, vaikka ei voikaan itse syödä.

Laitoimme Arin vuoteeseen, kun hän ei enää jaksanut istua. Arille oli etsitty geelityyny, ja se on varmasti hyvä pyörätuolin istuimella, vaikka ei Ari huomannut, että takamuksen alla olisi mitään erilaista: tunto on heikko.

Kurvasin kotimatkalla asemalla. Ostin lipun etelään. Huomenna pinkaisen junaan ja Saraa katsomaan. Tarkoitukseni on hoidella tyttöä ihan omin päin pieni tovi. Toivon, että meillä on hauskaa, ja että Sara sanoo mummolle muutakin kuin napakasti EI. Lapsenlapsi on suuri kiitosaihe Arille ja minulle.

Pesin pyykkiä, ja unohdin sen koneeseen. Naapuri oli joutunut heittämään ne sieltä, kun oli hänen vuoronsa. Nurkkamme taka avattiin K-market ja katsastin paikan. Olen iloinen, että se aukeaa jo klo 7 arkisin. Jouluaattona on kiva mennä maito-ostoksille aamutuimaan!

Tuuli ulvoo ja ujeltaa suorastaan pahanilkisesti. Ilmastonmuutos on tosiasia. Kivahan tälläinen myrsky on, kun saa olla sisällä lämpimässä, mutta merellä ja ulkosalla on eri juttu, jos siellä on pakko olla työn takia tai asunnon puutteessa.

Kuuntelen jouluradiota. Se on mukavaa vaihtelua jollain hetkellä päivästä.

Tänä vuonna pakettini saavat uutukaisen ulkomuodon. Kahvipaketti nurinpäin. Niistä tulee yllättävän näpäköitä paketteja. Laitan kuvan joskus, jahka lahjapinoni kasvaa. Kuten sanottu: enimmäkseen sosiaalipaketteja. Kuten suklaata ja sellaista, mutta enempää en kerro, etten paljastele liikaa. Voisi luulla, että kaikki pakettini ovat siis kahvipaketin mallisia, mutta se on erheellinen otaksuma.

Varjele hattusi myrskyssä, mutta sitäkin enemmän Herra varjelkoon meidän sydämemme, hyvä lukijani!