29.11.2011 - Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, näkee suuren valon

Aamulla pakkasta, illalla vesisade

Nukuin hyvin! Heräsin onnellisena!

Vein Mitchelinille muutamia kirjoja aamusella ja menin parturin ovelle jonottamaan varttia vaille yhdeksän. Nuori näpsäkkä nainen karautti punaisella pyörällään liikkeensä eteen ja minä pääsin sisään. Pian istuin jo tuolissa, ja kun tyttö leikkasi, minä puhuin. Annoin hänenkin sanoa jotain välillä, mutta enimmäkseen puhuin koko rahan edestä. Suunnilleen euro ja minuutti.

Jahka kutrit olivat kuosissa ja puhepaketti purettu, maksoin ja jatkoin matkaani.

Puolilta päivin minulla oli tunnin juttu terveydenhoito-opiskelijoille. Olin ajoissa paikalla. Onneksi aloin pukeutua hyvissä ajoin, sillä mustat farkkuni olivat hukassa. En ole löytänyt niitä vieläkään. Piti pistää ykköspökät jalkaan.

Homma hoitui, näytin kuvia, luin jutun kirjastani. Opiskelijat kyselivät ja opettaja samoin. Oppilaat antoivat kirjallista palautetta ja sitä on tärkeää saada.

Kävin kotona syömässä ja keitin kahvit pulloon. Soitin sairaalaan ja pyysin pukemaan Arin. Kun menin, leikkasin minä puolestani Arin tukan. Arin ruoka tippui vielä, joten näytin hänelle läppärin kautta videon, jossa Sara lukee kirjaa. Kovasti hän puhuu, mutta omaa kieltään. Viisoo välillä kirjan kuvia ja selittää. Sitä oli suloista katsoa. Arilla oli hyvä mieli kuten minullakin.

Lähdimme kirjastoon, alakertaan kahvipussi mukana. Juttelin ihanaisen Eveliinan kanssa kirja-asioista ja muusta. Sielujen sympatiaa, vaikka emme tiedä toisistamme paljon.

Tein sudokua, join kahvia, Ari istui ja nukkui välillä.

Yläkerrassa hieroin Arin jalat. Hän näytti hyvinvoivalta ja ilmaisikin sen. Hoitajat osastolla ovat mukavia ja ystävällisiä. Yhtään ikävää ihmistä siellä ei ole.

Arin korvantausta oli märkä, kun tukanleikkuun yhteydessä satuin huomata asian. Onneksi iho ei ollut rikki. Ihmisessä on tosi monta mutkaa, jotka voivat aueta ja alkaa märkiä. Niistä voi seurata pahoja ongelmia, jos ei koko ajan ole terävänä. Ari ei itse tunne, ellei kipu ole kova, eikä hän tietenkään pysty ilmaisemaan, jos minä tai hoitajat emme huomaa.

Kiiruhdin sairaalasta kotiin ja saunaan. Tein Martta-liiton ohjeen mukaan ja imuroin näkyvimmät paikat. Raamattupiirin naiset tulivat pimeyden keskeltä tupaan, rukoilimme ja luimme viikon raamatuntekstit sekä juttelimme. He poistuivat taas pimeyteen ja sateeseen ja omiin koteihinsa.

Nyt nautin illasta, omasta rauhasta. Keitin itselleni glögiä, ja kiehutin sen vahingossa, joten toivon, ettei me mennyt pilalle. Lisään vettä ja juon pois.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!