15.11.2011 - Herra voi täydellisesti pelastaa ne jotka uskovat

Pakkasaamu, kirkas päivä. Lampi jäässä, tien reunamilla paikoin lunta

Laitoin kuvat eilisen tekstille, koska tänään kotona saatoin tehdä sen.

Matkani Nivalaan oli tärkeä. Ajelin eilen iltapäivällä sieltä Kaustiselle. Olin tyhjä kuin rutistettu sieni.

Lähestyessäni Kaustista aurinko alkoi painua metsänreunan taakse. Näkymä oli ihastuttava valoisuudessaan. Sain toivoa ja uutta voimaa, mutta olin niin sanotusti muina miehinä, vaikka tiesinkin, kuka olen.

Satoi räntää. Kaustisen kirjastossa ei ollut kirjaesittelyn kaipaajia, paitsi eräs mies jutteli jonkin aikaa kaikenlaista aiheeseen liittyen. Ehkäpä hän oli se henkilö, jonka takia minun oli tarpeen käydä kirjastossa. Herra myös näki, etteivät voimani olisi riittäneet kahteen rupeamaan, sillä seitsemäksi minulla oli toinen kohtaaminen kirjani tiimoilta.

Siirryimme Fridun kanssa naistenpiiriin. Yhteenvetona illasta ymmärsin, miten vahvasti Jumala on minua auttanut. Olen yhtenä palana, mieli ehjänä, tyytyväinen ja tasapainoinen lukuun ottamatta voimieni matalaa kapasiteettia.

Eikös ollut lennokkaasti sanottu tuo viimeinen ajatus!

Rukoilimme illalla Fridun kanssa pitkästä aikaa nokakkain kahdestaan, ja juttelimme puoleen yöhön. Yön nukuin kuin tukki, heräsin vasta kymmeneltä. Olin ihmeissäni mainiosti nukutusta yöstä, ilman mitään nukutuspillerin hippustakaan.

Fridu oli kattanut aamiaisen kynttilöin ja lautasliinoin. Itse hän oli ennättänyt jo syödä, kun vieras vaan veteli sikeitä. Istuin kuin prinsessa linnassaan kauniisti katetun pöydän ääressä! Ulkona maa säteili jäisenä auringon noustessa, sisällä kynttilät valaisivat marraskuista hämärää.

Matkalla poikkesin uimaan vakiopaikkaani. Laiturin vieressä vesi oli jäässä, ja kokemuksesta tiedän, että jää on kuin lasia, joten en ponkaissut laiturilta veteen. Sen sijaan menin rannasta, jossa jäätä ei ollut.

Hylkeenrasva nahkani alla teki tehtävänsä. Ei tutisuttanut yhtään, vaan oli pelkästään ihana uida kunnon kaarros vedessä.

Paluumatkalla menin Arin luo. Hän ilahtui tapansa mukaan nähtyään siloposkeni (hahaahaha). Hoitaja tuli avukseni, menimme Arin kanssa alakertaan kahville. Istuimme kirjastossa. Kerroin Arille matkakuulumiset ja hän oli kuulolla ja pirteänä.

Ari halusi jäädä television ääreen aulaan istumaan, sillä en ehtinyt olla kovin kauan. Laitoin ruuat valumaan hänelle. Itse huristelin kotiin, sillä sauna kuumeni minua varten neljäksi.

Olen antanut muinoin äidilleni ison sängynpeiton, kun en tarvinnut sitä. Ruinasin sen takaisin. Se peittää nyt sohvaani n:o 2. Sohvaa ei niin vaan päällystetäkään millään palasilla, jos meinaa, ettei peitto pursuile jostain reunasta. Ei pursuile tässä tapauksessa.

Odottelen raamattupiiriläisiäni luokseni. Sytytin kynttilän kuistille lyhtyyn, keitin kahvia itselleni ja kiitän Jumalaa kaikesta, sillä hän lupaa, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Siunausta, hyvä lukijani!