10.11.2011 - Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää!

Aamulla satanut. Kosteaa, hämärää. Otsikko Aamos 5. luvusta

Kakkoskirjan korjailu imaisi illalla mukaansa, mutta lopetin ihmisten ajoissa. Koska uni kuitenkin karkasi mahdollisimman kauas, otin käteeni minulle tärkeän ja rakkaan kirjan, Toivoton tapaus. Olen lukenut kirjan usein, ja kertonut siitä yhtä monesti.

Jennifer Rees Larcombe kertoo omasta elämästään. Perhe asui maalla, kuusi lasta, mies opettajana, Jennifer pyöritti kotielämää ja oli hyvin onnellinen.

Yhtäkkiä Jennifer sairastui vakavasti. Viisi kertaa hän sai vakavan aivotulehduksen, josta seurasi jatkuva ankara, tai pelkästään juuri siedettävä kiputila vammauttavine oireineen.

Sairauden hyväksymistä joutuu jokainen sairastava ja hänen läheisensä pohtimaan. Jos hyväksyn vaikean tilanteen, antaudunko sairauden vietäväksi? Luuleeko Jumalakin, että olen tässä mielelläni? Onko sen jälkeen mahdollista enää parantua? Onko se alaspäin menoa, jos en kerjää enää paranemista?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka minä olen Arin kanssa käynyt myös läpi.

Jennifer Rees Larcombe kertoo omasta hylkäämisen tunteestaan. Jumalakin on hylännyt, hän koki. Eräs hänen ystävänsä sanoo:

"Taistelin rukouksessa - joskus jopa huusin Jumalalle, kun talo oli tyhjä. Lopulta olin aivan väsynyt - - Sitten eräänä päivänä löysin lauseen eräästä runosta, jonka oli kirjoittanut Amy Carmichael (kirjailija, joka itsekin oli monia vuosia invalidi). `Hyväksymisestä löytyy rauha.`

"Tajusin, että olen vaatinut, että Jumala muuttaisi minun tilanteeni sen sijaan, että olisin etsinyt häntä tilanteeni keskellä. Hyväksyminen oli minun ratkaisuni - siitä löysin rauhan. - -

"Silloin, kun Atlantin aallot vyöryvät meitä kohti, ne hukuttavat meidät, jos me vain heikkoina sallimme itsemme vajota niihin - se on alistumista. Mutta hyväksyminen on vahva tahdon päätös, se tarkoittaa, että heittäydymme aallonharjalle ja annamme sen kantaa meidät maihin." -Toivoton tapaus, s. 88.

Jennifer juoksenteli meidän laillamme kaikkialle, missä joku rukoili paranemista. "Miksi sinä jatkuvasti asetat itsesi alttiiksi tälle kaikelle", Jenniferin mies hermostui vaimolleen. Jennifer päätti aina vielä kerran kokeilla, kun kuuli uudesta ideasta. Niin mekin teimme!

Jennifer yritti suostutella Jumalaa tekemään, mitä hän koki tarvitsevansa, mutta Jumala ei tuntunut ymmärtävän. Jumala vastasi Jenniferille, kun tämä kaatui epätoivoisella lenkillään haisevaan kuralätäkköön naama edellään.

"Ehkä rauha koittaa, kun lakkaamme kysymästä miksi, ja sen sijaan kysymme miten. Ei, miksi tämä tapahtui minulle, vaan miten voin parhaiten käyttää sen, mitä minulla on." s. 93.

Oma hyväksymiseni Arin sairauteen lienee tapahtunut vähitellen. Jumala on puhunut, enkä tarvinnut siihen haisevaa kuralätäkköä, mutta omia löyhkääviä ajatuksiani ja raivoamistani olen joutunut haistelemaan, kuten koko perheeni ja erityisesti Ari.

Jumala kutsui minut työhönsä jo lähes 30 vuotta sitten. Hän antoi meille myös yhteisen näyn Arin kanssa samoihin aikoihin. Näyt on koeteltu näinä vuosina, eivätkä ne ole haihtuneet. Se, mikä on Jumalasta, kestää ja toteutuu.

Ilman Jumalan ihmeellisiä väliin tuloja, Sanan rohkaisuja, ihmisten kautta tulleita profetioita sekä Jumalan konkreettista apua ihmisten kautta emme olisi kestäneet.

En lakkaa ihmettelemästä, miten Ari voi olla yhä elossa! Se on suuri ihme, ja kiitän siitä Jumalaa.

Jumala itse on vahvistanut Aria, niin että hän on aina kuin aurinko. Hän ei valita koskaan tai nyrpistele tilanteelleen, saati ole masentunut. Se on käsittämätön Jumalan ihme. Minua kohtaan hän on aina kuin itse Rakkaus. Sen takia minä kestän.

Tässäpä tuli tuhtia tekstiä.

Kävin postissa. Vein kirjan tilaajalle, kortin Arin ja omalle isälleni. Hain kaupasta hyvää ruokaa, sillä Petri tulee syömään iltapäivällä. Hän viettää tänään syntymäpäiväänsä, kuten myös veljeni vaimo. SYDÄMELLISET ONNITTELUT molemmille!

Tabita-piiri on iltapäivällä, ja mieleni tekisi mennä, mutta en ole varma, miten teen. Kotonakin voisin kutoa tai ommella koneella kasseja. Aion tehdä itselleni MAKEEN TUNIKAN. Tosin en tiedä, tuleeko siitä jokin eläin, kuten susi esimerkiksi.

Sain kutsun mennä Keski-Pohjanmaan omaishoitajien virkistyspäivään kertomaan kirjastani muutaman viikon päästä. Tuo on se kohderyhmä, joka on oma vertaisryhmäni, ja sen takia menen tukka suorana, kun kutsu kävi. Monta muutakin tärkeää tapaamista on tulevina päivinä. Kunpa osaisin olla viisas, ja käyttää voimani ja aikani oikein.

Siunausta tähän sumuiseen päivääsi, hyvä lukijani!

jk. Jumala muuten paransi Jenniferin, ihan oikeasti. Hänestä on netissäkin tietoa.