30.10.2011 - Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi

Poutapäivä

Eilen aamulla Tero nukkui pommiin, ja tänään minä luulin niin käyneen. Koska kelloa siirrettiin yöllä tunti kesään päin, jota minä en ollut tehnyt, Tero sai rynnäkköherätyksen. Onneksi hän itse hoksasi asian, eikä suostunut nousemaan ennen aikojaan.

Tero lähti peleihin ennen yhdeksää, minä kävelin uimaan. Tein matkalla löytöjä ja pian uimakassini pullotti pulloista. Eilen tein laskelmia, ja totesin, että viime aikoina keräilypuuhani ei ole ollut kovin tuottoisaa. Tämä päivä nosti tulosta sentään hieman.

Nykyisin luen Isän meidän rukousta jo astuessani uimalaiturille. Pääsen hyvään alkuun ennen veteen menoani. Jatkan uimista Herran siunauksen loppuun, ja sota-asun lukemisen aikana roikun kaiteista kiinni pitäen vedessä kaulaan asti. Sen jälkeen olenkin valmis pesemään naamavärkkini ja nousemaan laiturille.

Luin uimisen jälkeen Mangsin kirjaa samalla, kun ryystin toista kahvikupillistani. Teksti oli tehokasta, nukuin sen jälkeen tunnin:

Mangs kirjoittaa:
"Pyhä hiljaisuus on enemmän kuin vain rukousta ja Raamatun lukua, enemmän kuin keskittymistä ja mietiskelyä. Me tarvitsemme kaikkea tätä päästäksemme sisäiseen hiljaisuuteen, mutta - - se on kaiken kiireen lakkaamista. Aina kun alamme kiirehtiä, juoksemme pois Jumalan luota. Hän antaa kyllä meidän juosta, mutta omin neuvoin ja omalla vastuullamme.

"Näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne." - "Sen tähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sen tähden hän nousee armahtaakseen teitä."

"Herra odottaa... Mitä hän odottaa? Että sinä ja minä olisimme niin hiljaa hänen edessään, että hän saisi tilaisuuden toimia." - Frank Mangs: Hän alkoi uudelleen, s.128.

Minä en ole päässyt esikoulua pidemmälle hiljentymisessäni. Olen aivan alkutekijöissäni. Viime vuosina olen miettinyt omaa lepoani. Minun pitäisi levätä, mutta miten se tapahtuu? Teoriassa tiedän kaiken edellä mainitun, mutta käytännön toteutus ei ole minulta koskaan onnistunut kuin korkeintaan hetkellisesti.

Onneksi Mangs osoittaa toivon sanoja tällaisille epäonnistujille kuin minä. Hän sanoo:
"Jos Jumalan Pyhä Henki saa auttaa sinua katsomaan Jeesukseen, on tämä pelastava sinut siitä epätoivosta, että ihmetyö sinussa itsessäsi on pirstaleina. On surullista, että se epäonnistui, mutta ei toivotonta. Sillä Mestari elää ja hän aloittaa alusta jälleen." s. 134.

`Olen varma siitä, että hän, joka on teissä alkanut hyvän työnsä, on sen päättävä Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä`, rohkaisee Mangs Paavalin kirjeen sanoilla. Jumalan sana on varma ja täysin luotettava. Siinä on toivoni, ei itsessäni.

Päivätorkkujen jälkeen kävelin Arin luo. Hoitajan kanssa juttelimme samalla, kun laitoimme Arin tuoliin. Ystäväni tuli samalla invataksilla kirkolle kanssamme.

Messun liturgia ja saarna vahvistivat uskoa ja rohkaisivat. Pääsimme ehtoolliselle Arin kanssa. Pappi antoi lusikalla Arille leipämurusen viinitilkassa. Papin päästösanat kaikille ehtoollisen nauttineille olivat rohkaisevat:

"Jeesus sanoo: `Sillä, joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, on iäinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.` En löydä nyt tuota kohtaa mistään Raamatustani, mutta kertokoon, joka löytää sen ja jos se on ihan toisin kuin mitä tuossa muistelen! - Kiitos Margareetta; se löytyi tarkasti Joh 6:54 kohdasta. (Lisäys seuraavana päivänä.)

Näin miten Ari riemuitsi noista sanoista, kuten minäkin. Kiitos Jumalalle, että pääsimme jälleen mukaan seurakunnan juhlaan, sillä sitähän nämä messut ovat.

Saattelin Arin osastolle ja laitoin vuoteeseen, hieroin jalat. Arin silmä on edelleen tulehtunut, silmätipat oli jo lopetettu. Toivon mukaan Ari saa huomenna uuden kuurin. Silmät eivät ehtineet parantua ollenkaan, kuuri loppui liian pian. Puhuin asiasta hoitajan kanssa, ja lääkäri katsoo taas huomenna tilanteen.

Minulla oli vieraita tänä iltana! Serkku miehineen tuli käymään rakennusmessujen jälkeen. Oli mukava ilta. Olen sangen iloinen, että sukulaistyttö asuu iltakyläetäisyydellä.

Nehemia kirjoittaa:
"Siitä päivästä alkaen
toinen puoli minun palvelijoistani teki työtä,
ja toinen puoli oli aseistettuna keihäillä,
kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla.
Päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana,
jotka rakensivat muurilla.
Nekin, jotka kantoivat taakkoja
ja kuljettivat kuormia,
tekivät toisella kädellään työtä
ja toisessa pitivät keihästä.
Rakentajilla oli työtä tehdessään
kullakin miekka sidottuna vyölleen,
ja pasuunan soittaja seisoi minun vieressäni." Neh 4:16-18

Nehemian kirja puhuttelee minua, ehkäpä sinuakin, arvoisa lukijani!