31.10.2011 - Eikö sydämemme ollut palava meissä, kun Hän kulki kanssamme tiellä!

Mitä upein syyspäivä tänään. Merivesi edelleen noin 7 asteista.

Oi, mikä hieno päivä oli tänään! Aurinko nousi vastapäisen talon nurkan takaa. Oli lähdettävä uimaan, vaikka en ollut suunnitellut tänään mennä. Jalat vain veivät. Ensin ne veivät toki kauppaan palauttamaan pullo- ja tölkkivarastoani, mutta sen jälkeen.

Valokuvasin hieman, nautin ihanasta säästä. Juttelin erään uimarin kanssa, joka kertoi elämäntarinaansa. Jokaisella on oma, tärkeä elämä elettävänä. On mielenkiintoista kuulla eri ihmisten kertomaa.

Paluumatkalla näin entisen työkaverini ja halasimme saatesanojen kera.
Kuljin tyrnipensaiden ohi, ja vaikka marjat hajoavatkin jo käsiin, söin niitä siitä huolimatta.

Uikkarit narulle tuuleen kuivumaan. Itse asiassa unohdin ne eilen yöksi ulos, mutta olivat ne melkein kuivat aamulla kuten pyyhekin. Tänään hain ne sisälle yöksi.

Kirjoitin artikkelia Fyrryyn, lastentarhanopettajien lehtiseen, jossa pidän lukunurkkapalstaa. Lehtinen ilmestyy muutamia kertoja vuodessa. Ystäväni Elisa soitti ja kyseli, josko voisi tulla pariksi tunniksi luokseni. Kyllä se sopi.

Ilmoitin sairaalaan, että tulenkin vasta neljältä ja pyysin kertomaan Arille, ettei hän turhaan odota. Olin itse jo syönyt, mutta laitoin ystävälleni purtavaa ja nautin itsekin seuraksi. Kahvia odotellessamme sohvailimme ja rukoilimme. Oli piristävä yllätys, saada Elisa kylään ennakolta sopimatta.

Kun Elisa lähti pollea moikkaamaan, pakkasin kamerani, mehupullon ja pussin mahdollisia löytöjä varten, joita ei kylläkään löytynyt, ja marssin Arin luo. Vein tyhjät maitopurkit entisen Euromarketin pihalle, jossa on maitopurkkikeräyspiste. Aika turhauttavaa raahata niitä sinne asti, mutta yritän tehdä sen minkä voin jätteiden kierrättämiseksi.

Arin kanssa menimme parvekkeelle ja vietimme siellä ehkä tunnin. Hoitajan kanssa puimme ennen sitä Arille toppatakin, ja hänen jalkansa solahtavat jalkapussiin melkein itsestään. Huppu on mielestäni tärkeä, niin ettei Arin niskaan pääse kylmää ilmaa.

Ilta oli kaunis, kun aurinko oli laskemassa. Minä kudoin ja kuuntelimme Raamattua. Luin Arille ja itselleni artikkelin MS-Avain -lehdestä. Jutun on kirjoittanut tuttavamme Kokkolasta. Hän kertoo, millaista on olla isä ja puoliso. Viime numerossa hänen tyttärensä kertoi, millaista on, kun isä sairastuu ja sairastaa MS-tautia.

Uusi tyttö oli auttamassa minua Arin vuoteeseen laitossa. Se kävi helposti. Olen näppärä neuvomisessa, vaikka itse sanonkin. Ehkä minun olisi pitänytkin ryhtyä neuvolatädiksi!

Arille oli aloitettu uusi kuuri tulehtuneeseen silmään.

Ari melkein nukahti ennen kuin olin hänen jalkansa hieronut. Jätin teeveen auki, että hän voi katsoa One way mission -ohjelman. Itse lähdin kotiin. Soitin matkalla Terhille.

En toki tullut suoraan kotiin, vaan kirjaston ja kaupan kautta. Hain joitakin filmejä, muun muassa pari Herriottia ja kirjaa. Kaupasta toin maitoa ja muuta.

Tekisi mieleni aloittaa uutta käsityötä, mutta aion kutoa keskeneräiset sukat valmiiksi. Väkersinkin niitä samalla, kun katsoin yhden filmin.

Jos aamulla on kaunis sää, käyn uimassa ja tarkoitukseni on kirjoittaa Perhonjokilaaksoon artikkeli kirjastovierailustani Kaustiselle. Petri käy vaihtamassa autooni talvirenkaat. Pesen pyykkiä ja aion saunoa. Eräitä naapureita käyn tervehtimässä.

Nuo ovat suunnitelmiani. Aika näyttää, ovatko ne myös Isän suunnitelmia.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!