28.09.2011 - Otsikkopulmat ratkesivat. Anna työsi Herran haltuun, kyllä Hän sen tekee!

Aurinkoista

Silloin, tällöin keksin mukamas nasevia otsikoita. Mutta en siinä hetkessä, kun otsikko oikeasti on kirjoitettava tuohon yläreunaan. Nytkin kirjoitin erään, mutta kone osoitti, että olen jo käyttänyt sellaista. Pakko ruveta ottamaan kynä ja paperia takataskuun muistiin merkitsemistä varten.

Ari nukkuu kuin tukki. Mikä ilo minulle, kun näen, että hän voi hyvin! Olimme pari tuntia ulkona, mutta kun päivä pilvistyi ja aurinko painui puiden taakse, tulimme tupaan.

Eilen leikkasin Arin tukan parvekkeelta tultuamme. Jätin hurmankiehkuran otsalle, mutta muuten tukkaa jäi vain kolme milliä joka puolelle. Vielä ei kalju loista Arin päälaella, mutta ei paljon puutu.

Jätin läppärini Arin luokse, ja hyvä olikin, niin pyöräkorissani oli tilaa mahdollisille löytötavaroille. Sairaalan nurkalla iskinkin jarrut pohjaan, kun huomasin kauniita samettiruusuja roskaläjässä. Niitä mahtui aika monta koriini. Sekä juurellisia että leikkokukkia. Juurelliset, multaiset istutin kotona tallin eteen laatikoihin, joihin tein tilaa niille.

Olipa mukava, kun koti oli siisti imuroimisen jälkeen! Pari naista tuli raamattupiiriin. Luimme viikon raamatuntekstit sekä kuuntelimme sunnuntain saarnan netistä, rukoilimme sekä keskustelimme tekstistä.

Mainitsin huonon nukkumiseni, kun juttelimme. Amekki tiesi, että magnesium antaa unta. Jos on sydämentykytystä ja unettomuutta, niiden pitäisi loppua siihen paikkaan, kun ottaa magnesiumia.

Minä olen onneksi helpohko tapaus, sillä minulla ei ole sydämentykytyksiä, pelkkää unettomuutta vain. Yleensä sen jälkeen, kun olen nukkunut muutaman yön oikein hyvin.

Kävelin päivällä uimaan, meri ei myrskynnyt kuten eilen. Saatoin jopa kellua hetken. Nautin uimisesta ja merestä, ja siitä kertova juttuni oli eilen Pohjalaisessa. Vaasa on oikein kaunis kaupunki, se oli asian ydin.

Ari oli jälleen ehtinyt odottaa minua, ennen kuin viimein selvisin tulemaan tänne. Pitihän minun hakea sitä magnesiumia ja käydä kaupassa kotitöiden lisäksi. Nappasin heti yhden pillerin poskeeni. Saapa nähdä, miten makeasti nukuttaa illalla.

Ruokakaupasta hain kofeiinitonta Pirkka-pikakahvia. Sitä on mukava juoda kupponen vaikka myöhään illalla. Muun merkkiset vastaavat tuotteet maksavat kaksin verroin tuohon Pirkkaan verrattuna.

Eilen paistoin jauhelihaa ja kuvittelin, että siitä riittää kolmeksi päiväksi minulle vihannesten lisukkeeksi, mutta toive oli turha. Kutvonen, se ryökäle, vissiin oli syönyt kaiken illan aikana, sillä vain tyhjä kippo oli tiskipöydällä yön tullen.

Soittelimme jokin aika sitten Jyrkin kanssa, ja pikku-Sarakin oli puhelimen toisessa päässä. Yritimme saada Saraa sanomaan mummo ja paappa. Mummoa tyttö ei meinannutkaan sanoa, mutta paappaa hän kuiski pitkän aikaa niin että mekin sen kuulimme Arin kanssa. Meitä nauratti tietysti.

Ilta alkaa pimentyä. Minun aika lähteä kotiin päin. Ari nukkuu, Raamatun teksti soljuu huoneeseen tutuin äänenpainoin. Luin vielä tekstini Arille, korjasin virheitä. Ehdin kirjoitella paljon muutakin Arin unen aikana. Nyt on jo ihan pimeää, kello on yli kahdeksan.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!