Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa eilen
Maailmalla käynti avartaa, ja näkee kotinurkat uusin silmin. Pohjoisessa satoi koko viikon, mutta aurinko paistoi kotona seuraavana aamuna. Oli lähdettävä katsomaan, mitä merelle kuuluu. Jo kaukaa ilahduin, kun näin vilauksen meren sinestä.
Meri lainehtii ja kaunistaa kaupunkimme rantoja keväästä myöhään syksyyn. Sen ilme on erilainen auringosta ja tuulista riippuen. Meillä on runsaasti rantoja, joissa voi istua lukemassa tai nauttimassa eväitä hyvällä säällä. Onkijoita näkyy rannoilla myös.
Kesäillalla seurasin nuoria laitureilla ilta-auringon paisteessa istumassa. Merestä tulee osa heidän identiteettiään, niin arvelen. Itsekin rakastan merta, vaikka olen sisämaassa syntynyt. Meri kuuluu oleellisesti Vaasaan ja sen kauneuteen.
Keskustan puut ja puistikot tuovat luontoa keskelle kaupunkia. Asemakatu on valitettavan ikävä kävellä teatterista Hietalahteen päin, ja se johtuu puiden puutteesta. Eräs kampaamo tuo pirteyttä kukkaruukuillaan pitkin vuotta. Muuatta pihaa pitää kurkistaa aina ohi kulkiessani, sillä siellä kukoistavat köynnökset ja kukkaset ruukuissaan.
Poikkikadut, kuten Kasarminkatu on hauska. Paljon puita ja pensaita. Vanhat talot osaltaan piristävät ja kaunistavat, mikäli eivät ole aivan röttelöitä. Pikkuruiset kodit Asemakadulla ovat nättejä.
Kaikki ei ole tietenkään ruusuista kaupungissamme, mutta paljon kiitollisuuden aihetta meillä täällä asuvilla on. Syksyn lehtiin vain kävelemään ja nauttimaan, kunnes ne haravoidaan pois.