26.09.2011 - Parvekkeella

Tuulista, raitista

Eilen kirjoittelin kotona, mutta nyt taas Arin luona. Olimme reilun tunnin ulkona, mutta siellä tuuli aika lailla. Arilla ei ollut kylmä, mutta minulla oli. Tulimme siis osaston lasitetulle parvekkeelle, koska saamme täällä ilmaa, mutta tuuli ei osu meihin.

Ari kuuntelee Raamattua ja naureskelee itsekseen hyville kohdille. Välillä kaivelen hänen suutaan ja nenäänsäkin, mikä on Arin mielestä ihan turhaa. Nenä jääköön siis rauhaan. Omapahan on nenänsä.

Päätäni särkee. Tein tänään ansioluettelon sekä hakemuksen koskien apurahan hakemista. Vaati ponnistelua. Terhi toimi oikolukijana ja antoi palautetta niistä. On mukava jakaa tällaisia asioita jonkun kanssa. Terhi valmistunee joulukuussa johdon assistentiksi, joten kaikenlainen kirjallinen työ on hänen alaansa. Lopputyötä hän juuri vääntää ja käy viimeisillä kursseillaan. Joulun alla juhlimme, jos Herra suo.

Jälleen yrittää stressi päälle, vaikka touhuni on pikkuruista:
- Vein äidin mandoliinin musiikkiliikkeeseen, ja siellä vaihdetaan yksi katkennut kieli. Haen soittimen huomenna pois, ja äiti pääsee taas rämpyttelemään, jahka vien maniskan hänelle.
- Paketoin yhdelle lto-kurssikaverille kirjani, kun hän tilasi sen, ja vein postiin. Samalla tietysti näin tuttuja ja juttelin.
- Korjasin joitakin vaatteita, enkä laittanut ompelukonetta takaisin kaappiin. Nostin vain lattialle, josta on helppo ottaa se käyttöön.

Päätin, että kotini saa näyttää minulta. Eli vähän sotkuiselta. Minähän siellä asun, eivätkä vieraani, jotka käyvät silloin kun käyvät. Tietysti järjestelen ja imuroinkin, kun tiedän, jonkun tulevan. Mutta tavalliset arkipäivät olkoot oman näköisiäni myös kotini suhteen.

Viideltä menen pyhäkouluun. Avain sinne jäi kotiin, joten joudun vielä kuitenkin hakemaan sen kotoa. Tällaiset hutiloinnit kertovat väsymisestä. Jälleen minun on yritettävä raivata tilaa levolle.

Jopa uimassa käymisestä voi tulla stressi ja kiire. Minun on laitettava kai lukujärjestys itselleni siitäkin.

Jim Elliotin ajatuksia seuraavassa. Hän opetti nuorille tyttöjen ja poikien välisistä suhteista:
"Älkää ryhtykö kokeilemaan, miten voimakas teidän vastustuskykynne on. Kun näette kiusauksen tulevan - paetkaa!" Elliotin opetuksen kuuntelija sanoo: "Minusta oli hyvin ihmeellistä nähdä, että noin komea poika oli ruvennut jumaliseksi, Hänen ulkonainen olemuksensa oli hyvin puoleensa vetävä, eikä hänen hengellisyytensä ollut millään lailla epämiellyttävää." s. 138. -Kaikkivaltiaan varjossa.

Harva nuori ja aikuinenkaan pyrkii pakoon kiusauksiaan. Niitä ei edes nähdä sellaisiksi. Esiaviolliset suhteet ja syrjähypyt avioliitossakaan eivät ole syntiä ihmisten mielestä, koska mikään ei ole syntiä.

Koko synti-sana pitäisi kieltää jopa kirkonmiesten mielestä, sillä se aiheuttaa syyllisyyttä ihmisissä. Sanan kieltäminen ei poista syntiä. Jumalan sana on totta ja ajankohtaista edelleen. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä, jonka saa Jeesuksen kautta.

Jim Elliot kuoli nuorena intiaanin keihäästä, kun hän meni neljän toverinsa kanssa viemään evankeliumia koskemattomaan viidakkoon. Siihen asti hän eli täysillä. Hänen mottonsa oli: "Ei se ole mieletön, joka antaa pois sen, mitä ei voi pitää, voittaakseen sen, mitä ilman ei voi olla." s. 17.

Aika lukea Arille tekstit ja sitten lähteä matkaan, kunhan olen vienyt Arin vuoteeseensa ja hieronut hänen jalkansa.

Siunausta syksyiseen iltaan, arvoisa lukijani. Sytytetään kynttilä. Yksikin kynttilä valaisee ja näkyy kauas.