19.09.2011 - Arin kanssa

Aamulla aurinko näyttäytyi, mutta pakeni pilvien taakse

Löysin itselleni Kuoma-lenkkarit Pelastuskaupasta 8 eurolla ennen ruskamatkaa. Ne olivat kai kerran käyneet jonkun jalassa, ovat uutta vastaavat.

Sitä vain ihmettelin, miksi Herra antoi minulle kengät, jotka ovat numeroa liian suuret? Arveleeko hän lättäjalkojeni levinneen vielä lisää?

Matkan aikana näin, että Herra itse kulkee edelläni ja antoi kengät, jotka tarvitsin. Minulla oli toiset lenkkarini ensimmäisen päivän 17 kilometrin vaelluksella. Sen jälkeen varpaani turposivat, kynteen ilmestyi mustelma ja luulin, että muuan varpaani alkaa märäntyä.

Niin surkeasti ei sentään ollut koipieni laita, sillä Jumala oli valmistanut pääsyn pois ahdingosta.

Mikäpä oli laittaessa seuraavana päivänä hiukan isommat kengät jalkaani! Hyvä Jumala tiesi jalkojeni tilan etukäteen. Ihmeellinen, suuri ja väkevä Jumala, joka rakastaa lapsiaan, sinua ja minua!

Eilisiltana lähdin Arin luota vasta seitsemältä. Saimme olla yllin kyllin yhdessä, sillä menin jo puolilta päivin hänen luokseen. Täällä minä nytkin olen!

Oli ruhtinaallista illalla ruveta nukkumaan, kun väsytti. Uni tuli tuosta vaan. Aamulla en herännyt enää Ivalon aikaan, mutta ehdin kuitenkin uimaan. Sitä ennen soittelin ja otin vastaan puheluita. Paketoin pari kirjaa postitettavaksi. Makailin sohvalla n:o 2, luin Raamattua ja kiitin Jumalaa.

Uimareissulla vein palautuspulloja kauppaan. Näin Reilan, jonka vauvan syntymäpäivä on näinä hetkinä. Jeesus johtakoon kaiken parhain päin ja antakoon Reilalle kaiken sen siunauksen, minkä hän tarvitsee. Kävimme pienen keskustelun, ja kohtaamisemme rohkaisi meitä.

Uimisen jälkeen juttelin matkailusta Puumosen kanssa. Olisipa kiva vaellella joskus Espanjan rinteillä. Ja Italiassa!

Lounas jäi vähän köykäiseksi, kaurahiutaleita ja rusinoita maidon kanssa. Tuli kiire kirjatapaamiseen sairaalaan. Kun sitten hikoilin Arin luokse reppu selässä ja säntäsimme oikeaan paikkaan, ei tilaisuutta ollutkaan tänään.

Matkalla sinne iskin selkäni johonkin terävään kapistukseen, kun syöksyimme Arin kanssa ovesta, joka piti avata kahdesta eri rivasta. Ei selkään sentään reikää tullut, sillä veri ei lorissut.

Päätimme jäädä ikäkeskuksen aulaan. Ripustin ruokapullon seinäkoristeeseen kiinni kengännauhalla, joka seuraa mukanamme, missä kuljemmekin. Keinu oli kuin minua varten, käsityökassi myös mukana. Eväsreppuni vain oli jäänyt osastolle.

Vietimme tunnin ikäkeskuksessa, tapasin Meltoskan, joka meni kurssille. Hän oli pirteä monista hautajaisista huolimatta. Herra antaa voimaa. Kuulin Meltoskalta Metsähallituksen kämpästä, jota voisi myös varata yöpymiseen ja retkeilyyn. Meltoskan porukka oli viettänyt vuorokauden sellaisessa Panikessa, Ison Sillan takana.

Tunnin jälkeen siirryimme Arin kanssa seiskan parvekkeelle. Täällä on lasitetut ikkunat, osa niistä auki. Arille laitoin paksun peiton, Viktor puhuu Raamattua, Ari taitaa nukkua. Vesikin tippui jo Arin letkuista mahaan. Vien Arin vuoteeseen sitten, kun hän ei jaksa enää istua ja hieron hänen jalkansa.

Kuuntelemme varmaan yhden saarnan vielä tänään. Kirjastossakin taidan pistäytyä kotimatkalla. Ruokaa en osta lisää, vaan syön pakasteesta, mitä löytyy. Aion mennä Nivalassa käymään tällä viikolla, jos Herra suo. Veljiä tekee mieli tavata, isää käydä katsomassa ja äidin kanssa jutella. Myös ystäviä tahdon kohdata sen mukaan kuin onnistuu.

Herra siunatkoon sinua, arvoisa lukijani!