09.09.2011 - Juttu taivaan tuuliin kai sateen mukaan

Sadetta

Kaksi kertaa tekstini on hävinnyt, joten yritän olla kapperana, että saan tallennettua edes jotain.

Aamusella meillä oli treffit Elisan kanssa kuppilassa. Pappakööri oli vallannut paikan. Me saimme kiljua toistemme korvaan, jos aioimme sanoa jotain toisillemme. Aika pian miesväki häipyi kuitenkin pihalle, joten me saimme vallata oman vakiopöytämme.

Onnea ovat tuollaiset hetket ystävän kanssa. Saa juoda toisen keittämää, hyvältä tuoksuvaa kahvia, syödä munkkipossun ajattelematta sen kaloreita ja nauttia vaan elämästä sillä hetkellä, muutahan meillä ei ole.

Jatkoimme kumpikin suuntaamme. Minä kotiin laittamaan ruokaa ja tekemään eväitä Arin luo menoa varten, hän omaan jumppaansa. Matkalla poikkesin kirpputorille ja ostin yhden lakananpitsin.

Kun pyöräni avain joutui hukkaan noin viikko sitten, kerroin pihan pikkupojille asiasta. Sanoin, että avaimessa on musta lenkki perässä.
Eilen sain mahtavan rukousvastauksen. Ennen rukouspiirin alkamista soi ovikelloni. Kaksi veljestä seisoi oven takana, minun avaimeni kourassaan.
-Onko tämä se sun pyöränavain, isompi kysyi. Se löytyi tallin takaa vadelmapuskasta, hän jatkoi.

Kerroin pojille, että olen rukoillut avaimen löytymisen puolesta. Annoin pojalle euron ja kiittelin moneen kertaan. Kiitos Jumalalle, joka kuuli rukoukset, ja siunaa noita poikia.

Ari oli mainiossa kunnossa. Painelimme ulos puoli kahdelta. Kun olin saanut pullon puuhun roikkumaan ja kaikki peitot ynnä systeemit kuntoon, alkoi sataa. Ihan kunnolla.

Nopeasti lastasin kaiken pyörätuoliin, niin että Arin lippalakki vain vilkkui takaa, ja juoksutin koko komeuden huvimajaan. Onneksi Ari pysyi kyydissä. Satakoon vaan niin paljon kuin huvittaa!

Ripustin ruokapullon seinälle koukkuun ja jatkoimme Raamatun kuuntelua,
ja minä:
liisteripalvelua,
ristikon tekemistä,
penkillä löhöilyä,
kahvin juontia,
sämpylän syömistä.

Vajaa kaksi tuntia olimme huvimajan suojissa. Sade loppui kuten minun evääni ja Arin sapuskat. Nyt minä väsähdin ennen Aria, ja lähdimme sisälle. Hoitajat eivät tulleet heti, kun soitin kelloa, joten sammutin soittokellon ja hoitelin Arin sänkyyn oheispuuhineen.

Hieroin Arin jalat ja kuuntelimme samalla läppärin kautta kaksi saarnaa netistä. Toinen koski kahta poikaa, joita isä kehotti työhön viinitarhaan. Toinen lupasi, mutta ei mennyt. Toinen ei aikonut mennä, mutta meni sittenkin.

Markus Pöyry ruoti kovin sanoin näitä poikia, ja selitti sikäläisen kulttuurin näkökulmasta katsottuna, miten törkeää poikien käytös oli isää kohtaan. Kannattaa kuunnella tuo saarna, sillä siinä oli opetus, jollaista en ole koskaan kuullut, mutta joka minun ja Arin mielestä oli ihan raamatullinen.

Luin Arille eilisen ajankohtaiseni, ja kysyin häneltä, mitä eilen aioin. Kyllä, olen edelleen parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Samaa voin sanoa itsestäni suhteessa Ariin. Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen Arista. Jumalan läsnäolo on konkreettisesti Arin luona ja hänessä. Minäkin saan siitä osani vain olemalla Arin lähellä.

Kauppareissu hoitui kotimatkalla, kuten myös paluumatkalla löytämieni tuotteiden palautus kaupan pullopisteeseen. Kävin saunassa, pesin pyykkiä pyykkituvassa.

Kun olin saunassa, sade yltyi vimmaiseksi. Oli romanttista ottaa sorkkalöylyjä lauteilla sateen jytistessä saunan kattoon. Tämä on elämän onnea.

Soitin Terolle, ja juttelimme hyvän tovin. Hänellä oli koulusta vapaata tänään. Hän oli käyttänyt päivänsä leipomiseen ja ruuan laittoon! Hyvä mieli minullakin, kun kuulen, että opiskelut ovat päässeet alkuun ja nuorimmaisemme viihtyy uudessa kodissaan. Sitähän se hänelle on, kun kaikki omaisuus on siellä mukana.

Ilta on pimentynyt. Valotulppaaneissani palavat valot, kuten keittiön ikkunalla myös. Siirryn sohvalle n:o 2, eli lukusohvalleni. Hyvää yötä sinulle, arvoisa lukijani!