26.08.2011 - Romistelkoon vaan sade, kestoväri ei valu!

Lämmintä, sadetta.

Lisään kuvat myöhemmin kotona.

Arin kanssa istumme ala-aulassa sateen paukuttaessa kattoa ulkopuolella. Kuuntelemme tällä kertaa Sananlaskuja ja eri lukijaa. Tärkeitä opetuksia, Jumalan sanan ruokaa.

Sitruspuu lehtii Arin pyörätuolin vieressä. Nutrison tippuu ikkunan rivasta Arin ruokaletkun kautta hänen mahaansa. Iso pakka nenäliinoja sekä muovipussi ovat Arin sylissä. Ari vaikuttaa tyytyväiseltä Jukolan Jussi -tukastaan huolimatta. Huomenna sen kynin, tänään jo muistin tukanleikkuukoneen kotona, mutta en vain jaksanut palata enää sitä hakemaan.

Minä istun keinussa Arin vieressä Arin lammas pääni takana, läppäri sylissä, termospullo ja tuoretta pullaa laukussa. Käsityö viereisellä tuolilla.

Taustalla on kahvila, josta kantautuu herkullisia tuoksuja. Kodikasta. Pieni kirjasto ja lehtisali on vieressä, televisiokin suoltaa jotain ohjelmaa, mutta se ei meitä häiritse. Päivän lehden voin lukaista, kun vain haen sen kirjastosta.

Heräsin kolmelta "lapaluuselkäsärkyyn". Nousin lukemaan ja hieromaan selkääni muinoin ostamallani laitteella. En oikein jaksanut valvoa, mutta unikaan ei meinannut tulla.

Sade romisutti ikkunoita, kun heräsin. Join aamukahvit. Leivoin pullaa ja sämpylöitä. Käväisin Pelastuskaupassa. Osasin ottaa kuvia tikulle koneelta, mikä ei ole itsestään selvää. Sain teetetyksi viimein valokuvia.
Käväisin kaupassa ja poistuin sieltä iso kala mukanani. Oli tarjouksessa, puolentoista kilon lohi. Heitin kotona suolaa kalan seuraksi, illalla paistan sen.

Pidin kännykkää kiinni, sillä minun piti pistää kirjanpitoa järjestykseen. Tekisi mieleni hiukan ommella koneella jotain kivaa, mutta en ole ehtinyt. Pitää miettiä, miten saan ajan riittämään. Aikaa on riittävästi, se vain pitää osata jakaa oikein. On priorisoitava.

Tulin Arin luo autolla, kun satoi kovasti. Käyn samalla isossa marketissa ostamassa jauhoja, voita ja jotain muuta, mikä on siellä edullisempaa kuin lähikaupassa.

Kysyin Arilta, huomasiko hän oitis, että olen värjännyt tukkani. Eilen tavatessamme se oli vielä ruskea ja toisin paikoin harmaa. Varsinkin edestä. Nyt se on mahongin ruskea, mikäli värjäyspaketin kyljen tekstiin on uskomista. Punaiselta se kyllä näyttää.

Ari oli havainnut, että jotain on muuttunut. Ehkä mies huomaa, jos tukka on tai sitä ei ole ollenkaan. Tai jos paino on noussut tai laskenut 50 kiloa. Koska kumpaakaan näistä ei ole tapahtunut hänen vaimossaan viimeisen 33 vuoden aikana, jonka olemme Arin kanssa tunteneet, Ari ei voinut ymmärtää, mitä olisi voinut muuttua.

En repinyt kesähousujani, enkä tehnyt mitään muutakaan radikaalia tai vähäeleisempää. Mutta kerroin kyllä, mikä muutos minussa on tapahtunut. Tukka on vaihtanut väriä, mutta ei mitään sen mainittavampaa. Samalla pyjamakin sai väriläiskiä, mutta niistä on turha tehdä numeroa.

Ennätin eilen uimaan palaverin jälkeen kahdeksalta. Vesi oli jopa lämmennyt edellisestä päivästä. On ollut aurinkoista.

Aika ruveta nauttimaan päiväkahvia. Voi hyvin, lukijani, ja iloista mieltä sinulle!