04.08.2011 - Piti tulla sadepäivä, mutta mitä vielä!

Painostava sää, välillä pilvistä kuitenkin.

Sadetta luvattiin tänään, ja kolme hyväuskoista naista uskoi mokoman. Niinpä säntäsimme kirpparikierrokselle, kun sateella se on sopivaa puuhaa. Sadetta ei tullut, mutta hiki virtasi senkin edestä.

Hieno päivä meillä oli, ei sitä kuuma sää voinut pilata. Kävimme neljässä eri paikassa, ja löysimme kaikenlaista:
- ison maton
- kankaita, liinoja
- vanhoja, nostalgisia kulta-, lääkäri- ja linnasarjoja
- muutamia kirjoja
- kengät
- kattolampun
- pari kravattia
- vetoketjuja

Ja varmaan muutakin, mitä nyt en muista. Tungimme minun autooni Inkerin ja Amekin kanssa, ja sinnehän mahtuu vaikka koko raamattupiiri, jos tarvetta olisi.

Kun olimme Inkerin kanssa torilla taannoin, hän ehti sanoa monta kertaa, että hän sitten kävelee kotiin, kun auto tulee niin täyteen, ja saa nähdä, mahtuvatko kaikki tuolimme ja pöytämme sisään.

Kun olin pakannut auton, Inkeri sai istua etupenkille, eikä yhtään nyssykkää edes riittänyt hänen jalkatilaansa, vaan kaikki mahtui taakse. Automme onkin tila-auto, vaikka ei siltä näytä.

Tänään siis ei mitään huolta, ettemme olisi mahtuneet. Rukoilimme lähtiessämme, että emme osta turhia tavaroita, emmekä myöskään ostaneet.

Kävimme syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Pidimme liikaa vauhtia mausteisen ruuan kanssa, ja siitä johtuen yskimme ja vedet valuivat silmistämme, kun yritimme saada itseämme tasapainoon.

Ruoka oli hyvää, kunhan hidastimme tahtia. Inkeri ja Amekki maksoivat minunkin ruokani, koska olimme minun autollani liikkeellä.

Kävimme myös uudella Suvilahden omatorilla, jossa oli enimmäkseen lasten vaatteita ja kenkiä. Suosittelen lapsiperheille eritoten. Sieltä löysin kattolampun ja solmion Terolle.

Kävin kotona kääntymässä, ja hävityksen kauhistus oli iskenyt sinne. Tero pakkasi muuttoaan varten, joka tapahtuu lauantaiaamuna. Nyt minun on nautittava vain kaaoksesta, tai ainakin kestettävä sitä.

Arin kanssa olimme pari tuntia ulkona, ja hän voi eilistä paremmin, mikä on tietysti myönteinen asia. Kiitin häntä taas esirukouksista, ja pyysin jatkamaan. Minä virkkasin kaulaliinaa ja kuuntelimme Raamattua. Ari nukkui osan aikaa. Tiesin hänen nukkuvan, kun kissan kehräystä muistuttava ääni hurisi ilmoille hänen suunnastaan. Se oli kodikasta.

Paluumatkalla olin konsertissa, ihan aikomattani ja pääsymaksua maksamatta. Pyöräilin vakituiselle vadelmapaikalleni, sinne, mistä vartijakoira jokin aika sitten olisi mielellään ajanut minun pakosalle. Mutta ei ajanut, enkä pinkonut tieheni. Nyt ei koiraa vartijoineen näkynyt.

Kyykistelin jälleen pusikossa, ja viereisen rakennuksen ikkunoista kuului poikien, oletettavasti he olivat poikia, soitto ja laulu, eikä se ollut mitään vastenmielistä räminää. Ihan melodisia kappaleita. Sanoista en saanut selvää, mutta sävel minulle onkin tärkeämpi.

Kaupan kautta pyöräilin kotiin, jalkoja liottamaan, romaania lukemaan, perunoita syömään ja kirjoittamaan. Uimaan en ennättänyt, mutta päivä ei riitä kaikkeen.

Tästä on hyvä jatkaa huomiseen, Jumalan hyvässä johdatuksessa. Sitä myös sinulle rukoilen, arvoisa lukijani!

jk. Kokonainen lenkkimakkara eilen illalla oli ehdottomasti liian iso lasti. Mahani oli niin täynnä, etten meinannut unta saada. Ahneus ei anna rauhaa yölläkään.

jk. Mahdollisesti sinäkin muistat nuo kultasarjat ja muut, jos olet ollut nuori 1970-luvulla!