30.07.2011 - Rauhan Jeesus toi!

Raitis tuuli, mutta ei kylmä kuitenkaan. Auringossa en jaksa olla, se on liian kuuma. Merivesi +22 astetta!

Nukahtamiseni kävi hitaasti, ei tehnyt mieli nukkua. Aamulla nousin pirteästi ylös aamukahville. Soitin Amekille ja rupattelimme hyvän tovin.

Teron kanssa luimme Johanneksen kirjeet loppuun sekä Juudaksen kirjeen. Ilmestyskirjan päätimme jättää väliin ja jatkamme luultavasti jostain evankeliumista.

Mistä saisin seuraa Raamatun lukemiseen, kun Tero lähtee piakkoin Tampereelle! Hänen kanssaan olemme lapsistamme eniten lukeneet yhdessä. Ilmeisesti Terokin pitää siitä, koska ei häntä tarvitse anella lukemaan kanssani.

Siitä Tero hermostuu, kun huomauttelen väärin lukemisesta. En siis enää huomauttele. Lukija voi tehdä terävän havainnon, että olen huomautellut runsaastikin aiemmin. Ei Terokaan sano mitään, jos minä luen päin honkia. Hauska sanonta tuo jälkimmäinen!

Kävin uimassa. Tapaan istua uimisen jälkeen portailla vedessä. Pää on kuitenkin pinnalla, ymmärrettävistä syistä. Jos se olisi upoksissa, istumiseni jäisi lyhytaikaiseksi. Vesi on nyt lämmintä ja ihanaa. Meri lainehti, mutta kelluin silti. Uidessa tulee vapauden tunne!

Ari kanssa olimme ulkona kolmatta tuntia. Minulla on rauha ja lepo, kun saan olla hänen seurassaan. Jatkuvasti näen ja koen, kuinka tarpeen minun apuni on Arille. Hoitajat tekevät parhaansa, mutta Arin liikkumattomuus ja puhumattomuus ovat vaativa haaste jokaiselle hänen kanssaan toimivalle.

En ole seuraneiti sen takia, että Arilla olisi tylsää. Olen avustaja, Ari puolestaan täysin avuton. Samalla olen kuitenkin mieheni vaimo, hän minun mieheni ja täydennämme toisiamme. Meidän on hyvä olla toistemme seurassa. En kaipaa mitään enkä ketään, kun olemme yhdessä. Luulen, että minäkin riitän Arille.

Saan kiitokseni ja palkkani siitä, että Ari voi tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisella tavalla. Kun teillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykää niihin, kehottaa Raamattu. Eipä minulta ole niitä puuttunut.

Vaikka sää on hiostava, varjossa on vilpoisaa. Laitoin Arille sekä viltin että pussilakanan, eikä hänen sittenkään ollut kuuma. Tuuli oli raitis. Itse tarkenin hyvin sortseilla ja teepaidalla.

Olin kankea varsinkin aamulla eilisen mustikkareissun ja kalustamisen jäljiltä, mutta se ei estänyt minua etsiytymästä vattupuskaan. Meillä kotona sanottiin vadelmia vaaramiksi, ja edelleen nimitys on käytössä Nivalassa. Liekö tuo marja vaarain jollain murteella, en ole tietoinen.

Minä kyykin pusikossa tyytyväisenä, mutta vartijan susikoira oli sangen epäluuloinen, kun näki pääni heiluvan nokkosten ja muun kasviston seassa. Vartija sai tehdä töitä saadakseen koiran lähtemään eteenpäin. Koiran mielestä seutua uhkasi kai suurikin vaara minun taholtani. Ehkä se johtui vaaramista!

Onneksi eilisiltana ei näkynyt susi- eikä muitakaan koiria.

Kun Terhi oli muutaman vuoden ikäinen, menimme naapuriin, jossa oli kyseisen rodun edustaja, aika pahanluontoinen. Yhtäkkiä koira oli tytön kanssa samassa huoneessa, ennen kuin ehdimme tehdä mitään. Omistajat olivat järkyttyneitä, sillä koiraan ei voinut luottaa. Luojan kiitos, se ei tehnyt Terhille mitään pahaa.

Iltasella kävin naapuria tervehtimässä ja pidimme pienen rukoushetken. Varasin saunan ohi kulkiessani, kun siellä oli sopivasti tilaa silloin. Pyykkiäkin pesin, osa vaatteista on vielä kuivausrummussa. En viitsi jättää pyykkiä sunnuntaiksi narulle. Yön aikana pyykki ei kuivu ulkona, vaan jää kosteaksi.

Lähetin muutaman kuvan MS-liiton valokuvauskilpailuun. Olisipa makoisaa voittaa jotain. En tosin voi sanoa, kuten Terhi seitsemän ikäisenä voitettuaan arvonnassa, että hän on kärsinyt voitonpuutteesta seitsemän vuotta. Minähän voitin kaksi pääpalkintoa viime joulukuulla, joten en kitise, vaikka en mitään voitakaan.

Tänään minua puhutteli Sananlaskuista jae, jonka jätän sinullekin ajatuksiin, arvoisa lukijani:

"Väärämielinen mies
on vanhurskaille kauhistus,
ja oiken tien kulkija
on kauhistus jumalattomalle."
Snl 29:27