Kategoriat: Ajankohtaista

Ruukkuruusu alkaa kukkia tallin edessä. Jonkun äitienpäiväruusu, mutta en tiedä, kuka sen pihaan toi. Minä sitä olen hoitanut parhaani mukaan.

Tuuli kylmästi puhaltaa, mutta aurinko se vaan kuumottaa.

Otsikon tekstin otin netistä, jossa kehuttiin nimeltä naisia, jotka todennäköisesti ovat kuitenkin melkoisia kaunottaria. En tosin tunne nimeltä heitä, joten voivat ollakin "aikamoinen lihapulla" ja "rupsahtanut ynnä läsähtänyt aivan täysin".

Onkohan tuo sitä, mihin Raamattu kehottaa: puhukaa aina asiat parhain päin. Varmaan. Ulkopuolista naurattaa, mutta ei sitä läsähtänyttä ja rupsahtanutta, lihapullaksi haukuttua.

Itsekin olen milloin nauraja, milloin nimittelijä, milloin taas se lihapulla. Ihme, että mahdumme hengittämään samalle pallolle kaikki tyynni, sillä sellaisia syntisäkkejä olemme joka iikka. Mutta eihän tulevaisuus ruusuiselta näytä, mitä tulee tähän ulkoiseen maailmaan.

Mitä sisäiseen eli hengelliseen tulee, niin Raamattu antaa huikean toivon sille, joka haluaa pitää elämästä kiinni, myös fyysisen kuoleman jälkeen. Se sanoo, että näkyvät ovat katoavia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Pitäkäämme siis kiinni niistä asioista, mitkä eivät näy silmään, mutta mitkä ovat todellisia.

Aamulla avasin radio dein, ja siellä oli Mauno Jouppi puhumassa, tuttu mies. Hänen jälkeensä Kaisa-rouva luki runokirjastaan oman runonsa. Kaisan runokirjaa myydään lähetyksen hyväksi 15 eurolla. Sitä voi tilata häneltä suoraan. Runot ovat puhuttelevia, koskettavia. Erityisen kamalan ihana on Karja-Maisan vanhainkotiruno. Siinä viedään vanhusta kuin tiskirättiä, eikä paljon kysellä. Kaisa on osunut ytimeen siinäkin runossaan.

Päivittäinen lukujärjestykseni vaikuttaa pätevältä. Siinä on tasan kaksi tehtävää, jotka ovat runkona muulle:
a. ulos ja uimaan klo 10-12 välillä
b. Arin luo klo 15 maissa
c. muutan järjestyksen totaalisen toisin, jos Herra niin suo ja tahtoo

Tänään olen toteuttanut suunnitelmaa a ja b. Kun menin Arin luo, hän oli limaisempi kuin kai koskaan. Paita meni vaihtoon, lakanat samoin. Imutin ja puhdistin suuta ja muuta. Hoitaja tuli avukseni, laitoimme Arin tuoliin ja lähdimme ulos, minä ja Ari.

Reilut kaksi tuntia olimme hopeapajun alla. Sen takia siinä, että sain kengännauhalla ruokapullon ja sen jälkeen vesipullon solmittua puun oksaan. Arin ylle laitoin viltin ja lakanan, sillä tuuli oli raitis.

Nenäliinoja kului iso pino, sillä Ari yski jatkuvalla syötöllä tunnin ajan. Vähän minua jo huoletti, miten paljon limaa voikaan riittää.

Arilla lienee herpes sekä ylä- että alahuulessa. Lisäksi hän on varmaan purrut huuliaan, sillä ne aukesivat joka kerta, kun Ari yski. Se oli yhtä veren- ja räänroisketta. Mutta sämpylät maistuivat minulle makoisina kahvin kanssa, yhtään ei tahtini hidastunut.

En jaksa pikkuasioista niuhottaa, mutta kaikkeen kestää tottua. Vuosi, pari tai parikymmentä. Muistan, kun imulaite otettiin Arille käyttöön kahdeksan vuotta sitten. Luulin, etten kykene ikinä käyttämään sitä, minusta se oli aika yököttävää puuhaa.

Nyt kiitän kaikista laitteista, jotka auttavat Aria elämään ja hengittämään. On otettava sarkastinen asenne, ja käytävä työhön kuin hengestä olisi kyse, sillä siitä on kysymys. Herkkätunteisuus on heitettävä mäkeen, ja otettava järein kalusto käyttöön.

Vein Arin vuoteeseensa ja hän nukkui jonkin aikaa. Voitelin hänen huuliaan kotoa löytämälläni herpesvoiteella. Ajattelin, että sen voisi jo käyttää loppuun, turha säästellä. Voide on päässyt ikääntymään jo viime vuosituhannen puolella. Jotain vuosikertatuotetta meilläkin siis on!

Joka tapauksessa rasvasin Arin huulia jatkuvasti, eivätkä ne lopuksi enää haljenneetkaan joka yskäisyllä.

Pienoinen alakulo yritti pukata päälle, kun neljän tunnin jälkeen pyöräilin sairaalasta kotiin. Oli pakko lähteä, kun aloin uupua. Hoitajatkin ovat väsyneitä. Sijaisia ei löydy, hoitajat joutuvat välillä tekemään kahta vuoroa peräkkäin, kuten tänäänkin oli laita. Ei varmasti ole ainakaan kovin tuoreita paukkuja enää heilläkään myöhään illalla. Ja niitä tarvittaisiin koko vuoron ajan. Mistä sijaisia?

"Rakas Herra,
tiedän sinulla olevan vieläkin enemmän.
Kun olen sinun,
minulta ei puutu mitään.
Jos olisi välttämätöntä,
taivaasta sataisi rahaa."
-Luther

Siunausta alkavaan viikkoosi, hyvä lukijani!

Tero lähdössä juhliin. Mies on aikuistunut armeijan aikana. Hyvä kun puku mahtui päälle.