29.07.2011 - Mustikkareissulla!

Mukavan raitis tuuli, aurinkoista.

Kuuntelin Kalevi Lehtisen raamattutunnin radiosta, sekä sitä ennen Raamattu kannesta kanteen -ohjelman, ynnä kauniita lauluja, ennen kuin mustikkaämpärillinen oli putsattu. Päivällä perkasin jo hiukan, mutta vielä meni iltakin.

Heräsin varhain, Pipon kanssa ampaisimme marjamaille aamusella. Sitä ennen kävin maitokaupassa, mutta unohdin sittenkin ostaa sokeria, jota käytän hiukan säilömiseen. Lähetin sukulaiselle onnittelut, sillä harva sukulaisemme on ehtinyt täyttää 90 vuotta, kuten tämä tädin mies täyttää maanantaina.

Marjoja löysimme runsaasti, mistä kiitimme Jumalaa. Nautimme, minkä ehdimme. Itäsuomalaiselle Pipolle merimaisema ja marjastus ilman tunkeilevia sääskiä oli elämys. Enkä minäkään itkenyt sääskien puutetta. Sitä paitsi muutaman verenimijän aikeet onnistuin estämään napakalla läpsäytyksellä, jolloin myös verenkierto sai lisäpontta.

Mahtoiko vesi olla liian lämmintä verenkierron elvyttämiseen, mutta uimassa minä kävin kunnon kierroksen. Nautimme runsaista eväistä pariin otteeseen, ettei marjastus vain ala tuntua työnteolta. Tosi onnellisia olimme, kun saimme ämpärimme täyteen.

Teron kanssa menimme tapaamaan Arin vanhempia ja siskoa miehineen Arin luo. Ari oli limainen, kuumissaan ja väsynyt. Lähdimme kuitenkin alakertaan koko konkkaronkka. Ostin pullat kuppilasta ja tarjosin termospullokahvit meille kaikille. Arin vanhemmille vein pikku kipollisen mustikoita kotona nautittavaksi.

Jäimme Arin kanssa vielä alakertaan Raamattua kuuntelemaan, kun toiset lähtivät pois. Ari nukkui ja näytti voivan paremmin. Kuitenkin hänellä oli vähän lämpöä, kun peittelin hänet vuoteeseen. Soitin sairaalaan juuri, ja hoitaja kertoi Arin nukkuvan. Jospa Arilla olisi jo parempi päivä huomenna.

Inkeri toi minulle uuden Airamin, entistä ehomman! Samanlaisen puolilitraisen, jonka rikoin jokin aika sitten. Inkeri ainakin väitti, että se on käyttämättömänä heillä, mutta nyt se pääsee hommiin. Kiitos, Inkeri!

Pelastuskaupan pihalla lojui eilen kaunis sohva. Kokeilin istuakin siinä, ja sohva toimi, kuten sohvan kuuluukin. Tänä iltana kurvasin ohi, ja huomasin, että sohvaparka on jätetty viikonlopuksi edelleen ulos!

Ei vetele. Värväsin joukkueen (Tero ja Liinukka) pelastamaan sohvan hoteisiimme. Vapautin nuoret vastuusta, mitä rosvoukseen tulee, sillä he kiemurtelivat et-voi-olla-tosissasi -tyyliin.

Jahka sohva oli moninaisten hinausten jälkeen asetettu paikalleen, vein postia Pelastuskauppaan, että olen pelastanut sohvan sateelta, tuon laskun heti arjen tultua. Tai ehkä en aivan noin ilmaissut asiaa. En suosi tietenkään rikollisuutta, joten tunnustan tekoni, vaikka sitä ei kenties ole edes huomattu.

Sohva meinasi kalauttaa minulta tajun. Tai siis jousi, joka oli irronnut. Kun sohva oli pystyasennossa, mitä se oli useaan kertaan, kun jouduimme tunkemaan sitä erinäisissä asennoissa ovesta sisään ja muualle, keksin ruveta korjaamaan jousta. Se piuvahti silmieni väliin, liki silmälaseja. Luulin veren roiskuvan, mutta mitään niin dramaattista ei sentään tapahtunut. Näin jo mielessäni uutisoinnin:
RYÖSTI SOHVAN,
SOHVA TEILASI RYÖSTÄJÄN!

Ennen kuin saatoimme asentaa sohvan, piti tehdä eräs toinen pikku siirto. Piano sattui olemaan juuri siinä, missä mielestäni oli sohvan paikka. Se täytyi siis pingahuttaa muualle.

Asuntoni lattiassa on pitävä imu. Kun huonekalu on laitettu paikoilleen, lattiapinta ei luopuisi siitä millään. Hiki roiskui, ennen kuin olin saanut pianon inahtamaan irti. Tero ja Liinukka tulivat hikoilemaan kanssani, joten homma hoitui.

Hiki kuivui vähitellen marjoja siivotessani, mutta nyt on aika mennä suihkuun.
Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

jk. Päivän sana on hyvin osuva:

"Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista,
niin hyvistä kuin pahoista." Saarn 12:14
sekä
"Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan." Room 2:6