26.07.2011 - Ryhtyisinkö torikauppiaaksi?

Kaunis sää, kaikki tänään ihanaa.

Anteeksi, arvon lukijani, että jouduitte eilen katselemaan noita sateen runtelemia unikkojani vai mitä ne nyt olivatkaan. Kuvauksellisesti ne vain ilmaisivat oloani, joten siksi moinen kamaluus lukijoiden nähtäville.

Tänään sen sijaan yläkuvassa saunatupamme edustan pelakuut, joista eräs naapuri sanoi, ettei pihassamme ole koskaan ollut noin kauniita kukkia! Kesä on ollut suotuisa, ja kastelija innokas.

En voi olla käyttämättä Arin erästä muinaista lempisanontaa noista kukan rumiluksista, siis eilisistä: ne näyttävät "rankkasateen runtelemalta lehmänp:lta". Toivottavasti kukaan ei saa lisää kärsimystä näistä sanoista, mutta joskus on vain iskettävä sanan säilällä, vaikka lukijan sydän murtuisi ja omani murenisi maan rakoon.

Lievitystä murheellisille sydämille jatkossa, ei enää kauheuksia.

Aamu oli sellainen, kuin ihanat aamut ovat. Heräsimme Teron kanssa puoli yhdeksän maissa, ja kun hiivin huoneesta tunnin päästä, myös Terhi ja Tatu heräsivät. Söimme aamupalaksi makoisia sämpylöitäni. Meidän lapset ovat mahdottomia kahvitratteja, mutta miniä ja vävy karttavat koko kahvia. Ari on samoilla linjoilla jälkimmäisten kanssa, minä edellisten.

Luimme porukalla Raamattua, rukoilimme ja ryntäsimme päivän puuhiin. Nuoripari hääpäiväänsä viettämään, kolmatta sellaista, Tero pyöräänsä kunnostamaan ja minä torille!

Kuljetin pyöräni päällä tällä kertaa emännän jakkaran ja muutaman kirjan. Aioin pistäytyä viemään ne ystäväni Inkerin myyntipöydälle ja jatkaa uimaan. En malttanutkaan lähteä uimaan, vaan jäin torille pariksi tunniksi. Myin kuusi kirjaani, ja olin tosi onnellinen! Välillä Tero joutui tuomaan lisää kirjoja, koska ne loppuivat kättelyssä.

Tapasin vanhoja tuttuja, entisiä kollegoita, uusia tuttuja. Kun näin jonkun pyörätuolissa, menin kyselemään, satutko sairastamaan MS-tautia. Useampi sattui, kumma kyllä. Viritimme keskustelun ja kontakteja syntyi. Se tuntui oikein mukavalta.

Inkeri jäi vielä, minä painelin kodin suuntaan emännänjakkara pyöräni jatkona. Tein eväät, keitin kahvit ja lähdin Arin luo. Terhi ja Tatu olivat jo käyneet siellä aiemmin tänään.

Ari voi aika mukavasti. Nostin hänet tuoliin nostolaitteella ja kipaisimme pihalle. Sitä ennen vaihdoin hikisen nihkeän paidan häneltä ilmavampaan ja muutuin itse puolestani niljakkaaksi siinä puuhassa. Pihalla piristyimme molemmat.

Parkkeerasimme puun alle puolivarjoon. Arin ruokapullon sidoin tapani mukaan valkoisella kengännauhalla puunoksaan. En sinisellä roskapussilla tällä kertaa.
- Raamatun laitoin kuulumaan Viktor-laitteesta,
- raahasin penkin pyörätuolin viereen,
- peittelin Arin lakanalla,
- varasin roskapussin ja nenäliinapaketin käden ojennuksen päähän
- kaivoin litran termospullon esille
- ynnä eväät
- sudokun ja kynän
- mehupullon ja vohvelit
- kameran ja kännykän
- vauvan villasukkakutimen

Ah, sitten me olimme onnellisia. Odotin oikein, että Ari alkaisi yskiä, sillä tulehdusarvo laskee, kun Ari yskii ja lima irtoaa. Hetken kuluttua laitoin kutimen pois, sillä en ehtinyt kutoa kuin pari tikullista, kun sain iskeä käteni nenäliinaan ja ruveta kaivuuhommiin.

Ari piristyi melkein silmin nähden sitä mukaa, kun räkä irtosi ja keuhkot puhdistuivat. Liisteritehdas käynnissä.

Kyselin tavan takaa, joko mennään sisälle, joko väsyttää. Mutta ei, kolme tuntia me melkein olimme jälleen ulkona. Sää oli lämmin, ei kylmä, ei kuuma vaan sopiva. Suihkulähde solisi, Raamatun sanat hoitelivat meitä ja nautimme olostamme.

Kävin jututtamassa lähellämme olevaa perhettä, joka toi omaisensa vuoteella ulos. Vaihdoimme sairaushistoriaamme, kunnes palasin takaisin termospulloni ja Arin huomaan.

Sovin Amekin kanssa pitsalle menosta illalla. Niin me myös teimme. Pari tuntia istuimme ulkona pöydän ääressä ja juttelimme syödessämme. Amek lähti katsomaan uimapaikkaani, minä kävin meressä tekemässä kierrokseni ja palasimme kaupungille ja kotiin.

Kävin saunassa, pyykit ovat koneessa. Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!