23.07.2011 - Viimein jytisi ja paukkui!

Painostava sää, mutta viiden maissa satoi ja myöhemmin illalla ukkosti ja salamoi.

Sara heräsi aurinkoisena tänä aamuna, söi puuronsa ja pääsi kanssani keinumaan ulos. Suloinen, pieni lapsi. Käsittämätöntä armoa saada viettää aikaa tuollaisen murusen kanssa.

Aamutouhujen jälkeen Jyrki, Maarit ja Sara lähtivät toisten isovanhempien luo, jossa heitä odotettiin varmasti yhtä innolla kuin me täällä. Minä pistin paikat normijärjestykseen, mikä vaati ankaraa hikoilua. Ei työn raskauden tai paljouden tähden, vaan sään vuoksi, joka lienee yhtä sademetsäinen muuallakin päin Suomea.

Uimassa kävin, kelluin ja nautin vedestä. Vesi ei tunnu kovin lämpimältä, koska ilman lämpötila on korkea: +26 astetta ilma, +22 astetta vesi. Samalla pyöräilyllä hain jäätelöä kylmälaukkuuni, jonka olin itse kehitellyt.

Torilla oli tuohon aikaan hengellisten laulujen konsertti, ja huomasin, että ihmisiä istui runsaasti kohtalaisen matkan päässä esiintymislavasta, mutta kuitenkin kuulomatkan päässä. Herra puhui heille varmasti noiden laulujen kautta.

Olisi vähän tehnyt mieleni jäädä kuuntelemaan, mutta pyykkitupa ja sairaala olivat mielessäni. Enkä ole isojen tilaisuuksien ihminen, vaan paremminkin pikkupolkujen tallaaja. Omat laulunsa on näilläkin poluilla.

Menimme Arin kanssa ulos. Hän oli hikinen ja punakka. Kukapa ei olisi tällä kelillä. Arille ei sopinut sauna aikoinaan, ja kuuma sää on aina ollut hänelle huonoksi. Ulkona oli kuitenkin raikkaampaa kuin sisällä, jossa oli varmaan +30 astetta lämmintä.

Sairaalaa rakennettaessa on säästetty ilmastoinnin suhteen, joten potilaat ja hoitajat hikoilevat kuumalla säällä, minkä ehtivät, ja voivat huonosti.

Ehdimme olla puolisen tuntia lammen rannalla Arin kanssa, kun alkoi sataa. Pikavauhtia kiidimme oven eteen katoksen alle sateensuojaan. Vettä ei kauan tullut ja sää pysyi kostean kuumana. Parin tunnin jälkeen menimme sisälle, ja näin, että Ari ei voi hyvin vaan hengittää raskaasti.

Ari tärisi jo, mittari näytti parin tunnin päästä jo 38.9 astetta. Hoitaja toi Arille lääkettä ja minä lähdin kotiin. Ari oli kuuma, mutta hengitti hyvin. Herran haltuun taas, rakas Ari, taistelutoverini. Herra pitää Arista ja minusta huolen. Se on hänen tahtonsa meidän ja sinunkin suhteesi, hyvä lukijani.

Pääsin kotiin sateen välissä. Pyykit narulta linkoon ja kuivausrumpuun, se työ on vieläkin vähän kesken. Tero menee mankeloimaan viimeiset pyyhkeet. Sauna ei oikein maistunut, mutta suihku kelpasi.

Ukkonen jyrisi kunnolla, salamoi ja satoi kovasti. Jospa ilma olisi hiukkasen viileämpi, vaikka ei siltä tunnu. Soitan vielä sairaalaan, ja sitten onkin aika siirtyä lukemaan kirjaa.

Lienetkö lukenut Tuula Kuorilehto-Secondin kirjaa omasta ja perheensä uskonvaraisesta elämästä? Yksi ystäväni soitti ja sanoi, että Tuulan kertoma elämäntapa jäi hänelle vahvasti mieleen, kun hän luki kirjan.

Ystäväni perhe sai rukousvastauksen: heille on aukeamassa elämässä jotain vastaavaa! Se on minullekin rohkaisu. Kun rukoilee toisten puolesta, myös itse iloitsee, kun rukouksiin vastataan. Samalla syvällä sisimmässä on ajatus: ehkä minunkin rukoukseni käyvät toteen ajallaan.

Siunattua lauantaiehtoota, arvoisa lukijani!