15.07.2011 - Rytmiä päivään!

Aurinkoista, sitten pilvistyvää ja iltasaunan aikaan alkoi sataa

Ryhdikkäästi heräsin kellon soittoon puoli yhdeksältä. Huomenna kello soi kahdeksalta, näin päätin. Aamupala, Raamattua, rukousta pikkuisen ja kone auki ja uutiset esiin.

Kymmeneltä kurvasin pyörällä baanalle, eli uimaan. Vesi oli lämmintä, kelluin, sillä laineita ei paljon ollut. Pullobongausta samalla reissulla. Ajellessani lauleskelin onnellisena. Pyhä Henki antoi jonkin vanhan laulun laulettavaksi, ja sitä hymistelin kauan aikaa.

Yhtäkkiä mieleeni tuli ymmärrys Pyhältä Hengeltä näystä, joka liittyy vähintään 15 vuoden takaiseen Sanaan Jumalalta. Kerron sen toisessa yhteydessä, jahka ehdin kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Kyse on kasteesta, nimenomaan lapsikasteesta.

Aulikki kutsui minut luokseen juttelemaan ja rukoilemaan. Totesimme, että meidän ihmisten ymmärrys on olematon surevaa ihmistä kohtaan. Emme osaa kuvitella, miten loukkaavaa on kysellä typeriä sen sijaan, että olisimme läsnä siinä hetkessä surevalle. Puhumattakaan, että alamme selittää omia murheitamme ihmiselle, jonka ajatukset ovat surussa ja läheisen kuolemassa.

Kolmelta olin Arin luona, kuten olin Arin pöydällä olleeseen käsipaperiin kirjoittanut tiedoksi hoitajille eilen. Lisäsin tiedon huomisesta tulostani samaiseen käsipaperiin. Ekologista puuhaa. Jos Herra suo, niin menen. Kolme tuntia Ari jaksoi olla ulkona, ja se on pitkä aika istua samoilla lihaksilla liikkumatta.

Ari oli pirteä ja hyväkuntoinen, mikä on ihanaa. Nokkaunet hän otti parin tunnin jälkeen, ja sitten oli taas virkeä. Ruuan laitoin koivun oksaan tällä kertaa. Narua ei ollut mukana, sillä olen sitonut sen pihlajaan, jonka alla olemme usein viettäneet aikaa.

Mutta ei hätää. Käytin roskapussia ruokapullon solmimiseen puun oksaan ja hyvin toimi. Ari ei ollut niin limainen tänään kuin eilen ja onhan minulla pussirulla aina mukana.

Termospulloni on litran kokoinen, eli aika jumbo. Kahvia keitin saman määrän kuin aiempaan puolta pienempään pulloon, joka särkyi eilen. Maidon lämmitin, ettei kahvi jäähdy liian nopeasti. Ei se tosin kauan ehtinyt vanheta pullossa, sillä söin kaikki evääni kahvin kera heti, kun menimme ulos.

Arin luota palattuani lähdin taas pyöräilemään. Vaikka oli pilvistä, oli lämmintä. Sortsit ja teepaita riittivät hyvin. Kömysin pitkän kepin kanssa laiturin alta pari tölkkiä. Se on hupaisaa puuhaa. En ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Tölkki nousee tuosta vaan, kun kepin laittaa kannen reikään.

Jeesus tuntee varmasti moninkertaista iloa, kun hän löytää sinut, minut tai jonkun muun kadonneen lampaan suosta, ja nostaa meidät niskavilloista turvaan hukkumasta.

Pihakukat ilahduttavat minua. Meillä on kohtalaisen paljon pelakuita, orvokkeja, krasseja ja muuta tallin edessä ja seinän vieressä sekä saunan kuistilla. Niiden kasteleminen on jokapäiväistä puuhaa, ja niiden kasvun seuraaminen on mukavaa.

Tänään yksi suurista ilonaiheistani oli kohdata eilen tapaamani nuori mies uudelleen! Kyykin pusikossa ahomansikoita napsimassa, kun pari poikaa huristeli pyörillä ohi. Yllättäen huomasin, että ensin ajava oli se eilinen poika, ja hän hymyili minulle samalla kun puhui kännykkäänsä ja tietysti veivasi tuhatta ja sataa, kuten pyöräilyn luonteeseen kuuluu. Muillakin kuin minulla.

Nukupas taas makeasti, hyvä lukijani, ja herää onnellisena uuteen päivään, jos Jumala suo, ja me saamme vielä uuden päivän!