10.07.2011 - Pitsaa ja pyöräilyä!

Hellettä. Tuulta.

Totta puhui Runoystävä vieraskirjassa. Vietimme juuri 30-vuotishääpäiväämme ja sen jälkeen olemmekin istuneet morsiushunnun alla päivästä toiseen. Jotkut sanovat sitä hyttysverhoksi, mutta sama asia.

Kolme ja puoli tuntia olimme tänään ulkona Arin kanssa. Niin uskomatonta kuin onkin, puun varjossa tuli lopulta vähän viileä. Kolmen tunnin jälkeen siirryimme hetkeksi aurinkoon. Siinä alkoi nahka kärytä. Vein Arin puolivarjoon koivun juurelle ja heittäydyin itse ruohikolle viltin päälle katselemaan koivun lehtien ja oksisen heilumista tuulessa ja auringon valon välkkymistä lehdillä.

Koko ajan kuuntelimme Raamattua. Se on todella rauhoittavaa. Voiman lähde, Jumalan sana. Minä tosin en kuunnellut aktiivisesti, mutta tuskin kukaan voi tuntikausia niin tehdäkään. Tein pari ristikkoa makoillessani penkillä viltin päällä hunnun alla. Ari voi hyvin, limatehdas oli tosin toiminnassa, mutta se ei meitä haitannut millään muotoa. Nenäliinoja kului ja jätepussi täyttyi. Elämää tämä on!

Heräsin aamulla vasta kymmeneltä, koska olin koikkunut hereillä aamuyöhön asti. Puoli kolmelta luin vielä, kun jokin porukka tuli ikkunani alle huuhailemaan. Musiikki soi ja keskustelijat mahtoivat olla vähintään puolikuuroja volyymeistä päätellen.

Mitähän pojat olisivat tuumanneet, jos tädin pää oli ilmestynyt ikkunasta heidän päänsä yläpuolelta ja kehottanut poikia kotiin nukkumaan ja sassiin. Tai olisin voinut tietysti puhaltaa ikkunan raosta sellaista paperista pilliä, joka töräyttää samalla, kun se oikenee. Sellainen täytyykin hommata seuraavaa yönäytöstä varten.

Tyydyin vain rukoilemaan, että pojat painuisivat pehkuihin pihalta könyämästä ja niin he tekivätkin vartin sisällä. Eräänä yönä rukoilin, kun jonkun poloisen auto ei tahtonut millään käynnistyä samaisen ikkunan alla. Urhoollisesti kuljettaja kirskutteli autonsa moottoria, ja viimein vempele käynnistyi.

On siis monenlaisia rukousaiheita. Kaiken voi muuttaa rukoukseksi. Niin pientä asiaa ei olekaan, ettei voisi rukoilla.

Pihakukille olen paasannut vettä puoli ämpärillistä joka päivä, sillä nekin janoavat vettä helteessä. Delegoin työn Terolle, sillä olen lähdössä Nivalaan aamusella tai jossain vaiheessa kumminkin.

Huomisiltana Nivalan torilla on Jumalan Jytky -tapahtuma, jossa toivottavasti tapaan paljon entisiä seitkytluvun nuoria ja kirjat menevät kuumille kiville.

Tiistai-iltana puolestaan Haikaran koululla on kyläjuhla, jossa aion pitää kirpparipöytää sukulaistytön kanssa, sekä esitellä kirjaani. Kömysin äskettäin varastossa. Kaivoin tauluja ja muuta myytäväksi.

Laitan kirjoitelmiini viime öisiä ajatuksiani, joita yritin pukea vertauksen muotoon liittyen anteeksiannon varmuuteen. Noiden ajatusten lisäksi neljän maissa yöllä minulle tuli kova tarve kiittää Jeesusta ja Jumalaa ja sen teinkin. Mistä lie tuli voitto henkivalloissa! Sitä en varmaan saa koskaan tietää tässä ajassa, mutta ei haittaa. Pyhä Henki tekee työtään meissä ja meidän kauttamme ja meistä riippumattakin.

Makeita unia, arvoisa lukijani!

jk. Tekemääni rullapitsaa olen popsinut päivän murkinaksi. Ja sairaalan jälkeen pyöräilin ympäri meren rantoja perinteisessä puuhassani. Nyt menen suihkuun ja samalla näen todennäköisesti tulipunaisen niskani ja käsivarteni peilistä.