Kategoriat: Muu kirjoitus
Luther-säätiön papin, Markus Pöyryn saarna Vaasassa su 3.7. Oma selostukseni kohdista, jotka minua puhuttelivat.
Sakkeus ei ollut ensimmäinen mies, joka meni puiden sekaan piiloon Jumalaa. Myös esi-isämme Aadam teki samoin. Viikunapuuta pidettiin saastaisena, koska sen hedelmiä syötettiin sioille. Ihmiset todennäköisesti pilkkasivat Sakkeusta: siellä on sika itse sianruuan seassa. Miestä vihattiin ja halveksittiin, koska tämä oli vieraan vallan palveluksessa ja keräsi sille rahaa. Sakkeus pisti rahaa myös omaan taskuunsa, ja senkin ihmiset tiesivät. Tieto lisäsi vihaa miestä kohtaan.
Jeesus kehotti Sakkeusta tulemaan heti alas, nopeasti, alkukielen mukaan. Jeesus tiesi, missä Sakkeus on, kuten Jumala tiesi, missä Adam oli. Sakkeuksen paikka ei ollut häpeällisessä puussa, vaan se paikka kuului Jeesukselle, joka nousi ristinpuuhun Sakkeuksen, ja meidän jokaisen puolesta, vähän ajan kuluttua tuosta tapahtumasta.
Sakkeus oli piilossa puussaan katseilta salassa, Jeesus taas lehdettömässä ristinpuussa ison tien varrella, jossa kaikki saattoivat nähdä hänet ja pilkata julkisesti. Ihmisten halveksunta siirtyi Sakkeuksesta Jeesukseen, kun tämä otti Sakkeuksen vastaan, päinvastoin kuin ihmiset olivat otaksuneet. "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan."
Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan Sakkeuksen luona sinä samana päivänä. Ristillä Jeesus sanoi ryövärille: tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa. Miten paljon yhtäläisyyksiä!
Ihmisen halveksimasta miehestä Jumalan siunaamaksi, itsensä hylkääjästä Jumalan lapseksi. Tämä oli Sakkeuksen ja ryövärin kokemus. Se voi olla meidänkin kokemuksemme, ja tulisi olla.
Sakkeuksesta sanotaan tekstin alussa, että hän oli rikas. Kuitenkaan hänellä ei ollut varaa antaa ihmisille mitään. Sen sijaan hän otti näiltä enemmän kuin hänelle olisi kuulunut. Kun Jeesus hyväksyi ja rakasti Sakkeusta ehdoitta, Sakkeuksesta tuli niin rikas, että hän alkoi lahjoittaa pois, mitä hän oli itselleen kerännyt. Se oli todellista rikkautta.