22.06.2011 - Onnea Paulat, Pauliinat, Liinat, Esiliinat, Sara EveLIINA!

Kova tuuli, ei satanut lupauksista huolimatta koko päivänä, paitsi varhain aamulla, jolloin olin unten mailla.

Silmäni kieltäytyivät yhteistyöstä kellon soidessa kahdeksalta. Nousin kuitenkin, koska pyykkitupa odotti ahkeraa pyykkäriä. Oli tullut muutamia onnitteluviestejä kännykkään, niiden lukeminen ei tahtonut onnistua silmälaseista huolimatta. Pääkin oli kumman tönkkö, mutta elvyin kyllä vähitellen normaaliksi, mitä se nyt sitten kohdallani tarkoittaakaan.

Koska muutoksen tuulet puhaltavat, myin pakastimeni. Rukoukset kuultiin, sillä ostaja löytyi. Nyt on olohuoneessa vähän enemmän tilaa. Ehkä en myykään pianoa, koska kukaan ei osta sitä. Looginen seuraus. Ei haittaa, tänään soittelin hebrealaista musiikkia itselleni iloksi ja virkistykseksi.

Aamulla pesin ja kuivatin pyykit. Iltapäiväksi varasin lisää aikaa. Pesin kaksi mattoa, sillä taivas ei näyttänyt synkältä. Tuuli leyhyttelee mattojani ulkona vieläkin. Yöksi otan ne katon alle, ettei käy kalpaten. Ovat jo niin kuivia, että ärsyttäisi, jos ne saisivat ylimääräisen huuhtelun.

Pesin lattiat, imuroinkin jopa. Irrotin pakastimestani ritilän pesua varten, ja valtava villakoiralauma asusti konetilassa. Imuri esiin ja koirat kuriin! Oli kiva myydä siisti vekotin. Onhan minulla vielä taloon kuuluva pieni kaappipakastin.

Koko päivän etsin pakastimen korin muovipidikkeitä. Ne ovat viitisen vuotta pyörineet tiellä jatkuvasti. Nyt ne leikkivät kuurupiiloa. Rukoilin pitkin päivää, että löytäisin ne. Ohessa siivosin monta laatikkoa ja hyllyä. Viimein sain ahaa-elämyksen: siivouskomeron sotkulaatikossa ne voisivat olla! Sieltähän ne löytyivät, kiitos Jumalalle. Ei tarvitse olla aina suuri asia, kun on syytä antaa palautetta Jumalalle. Ei pidä halveksia pienten alkujen päiviä, varoittaa Raamattu.

Verhojakin olen tänään vaihdellut. Mutta ikkunoita en ole pessyt, vaikka sietäisi pestä. Ei tullut minkäänlaista kipinää, että pitäisi pestä, joten en pessyt. Vastahan keväällä ne kuurasin, ja saman tien olivat pölyssä.

Laitoin ikkunoiden väleihin kaikenlaisia valoverhoja. Mielikuvitusta vaan kehiin! Nyt ikkunoista näkee ulos, mutta toivottavasti ei sisään. Eivätkä pölyt näy, kun verhot estävät sen. Nerokasta.

Hain juhannuslimsoja. Lapsena saimme puulaatikollisen limsaa. Myöhemmin joskus jopa oman laatikon. Valikoiden piti juoda, että limsa piisasi pyhien ajan. Nykyisin limsa ei ole mikään ylellisyystuote, kuten lapsuudessani. Sitä naukkaillaan vähän väliä. Itse en kovin välitä limsasta, mutta Terolle ostin. Terhi ja Tatukin käyvät, joten heillekin varmaan tyrkytän. Loput juon itse, jos jää. Ja pullot takaisin kauppaan, se on sanomatta selvä.

Kylmät ilmat eivät ole järin tuottoisia pullobongaukseen. Yhden putelin löysin eilen, tänään en mitään, koska olen käynyt vain lähikaupassa. Uimaankaan en lähtenyt, koska olen ollut kiireinen mukamas. Ja laiska.

Juhlistan iltaani vielä katsomalla Kaikenkarvaiset ystäväni -filmin, jonka lainasin kirjastosta. Ehkä nautin jotain pientä samalla iltapalaksi, kuten vaikkapa Poutun grillimakkaran. Tai kaksi.

Turvallista juhannusmatkaa, jos olet liikenteessä tulevan viikonlopun aikana. Herra varjelkoon sinua, arvoisa lukijani, hukkumiselta, törttöilyltä ja muilta onnettomuuksilta, kuten minuakin!