03.06.2011 - Ulkoilua ja päivän Sarastusta!

Sopivan raikas tuuli, aurinko lämmitti koko päivän.

Tuntuipa mahtavalle, kun neiti Päiväni Sarastus ei vierastanut minua enää, vaan kävimme varaamassa pyykkituvan kahdestaan, vierailimme kuistillani useamman kerran ja siitä hän piti kuten minäkin. Naapurin lapset olivat mieluisia seurata katseella ja pihan kissa levitti pikkutytön silmät selälleen!

Kävimme Arin luona Jyrkin kanssa kävellen pikkuinen Sara rattaissa tyytyväisenä aurinkolasit päässään. Maarit oli asioilla sillä aikaa. Ari oli hyvin väsynyt, nukkui lähes koko ajan, kun olimme siellä.
Nostoliinaa ei taaskaan ollut, mutta juuri kun olin valmistautunut nostamaan Arin tuoliin, hoitaja kävi sanomassa, että viisi minuuttia, niin liina vapautuu.

Jahka ensi viikolla tulee tilatut pari nostoliinaa osastolle, katson, pitääkö edelleen odotella ulospääsyä. Jos pitää, niin hommaan Arille jostain kautta oman nostoliinan. Se maksaa varmasti maltaita, kuten kaikki erikoistuotteet, mutta ei tämä vetele, että potilas ei pääse tuoliin sen takia, että mokomia välineitä puuttuu. Nehän ovat perustuotteita.

Ensi viikolla tulee sitä paitsi kesätyöntekijöitä, jotka vievät potilaita ulos, joten miten vievät, kun ei potilaita saada tuoliin! En tiedä, mitä pitäisi asiasta ajatella.

Kun Jyrkin perhe siirtyi toiseen paikkaan illalla, lähdin uimaan. Kävelin pitkän lenkin sekä meno-, että tulomatkalla ylimääräistä. Sää oli suloinen ja minulla oli kävelemisen tarve.

Varmaan 10 kilometriä olen kävellyt tänään, ja se on minulle tarpeen. Haluan pysyä edes tällaisessa kunnossa. Kävely auttaa myös henkisesti, on aikaa olla omine ajatuksineni. Lauloin koko reissun itsekseni omatekemiäni lauluja. Pari kertaa poikkesin kaupassa, sillä bullo- ynnä tölggibongailuni tuotti satoa, ja kun kilinä kävi ylivoimaiseksi kuunnella, kävin luovuttamassa lastin.

Yhdessä kaupassa täti kyseli, haluaisinko lotota rahallani (alle kaksi euroa), mutta en halunnut. Hän nyrpisteli selvästi. Minusta on parempi elää varman päälle, ja kaksi euroa taskussa on turvallisempaa elämää kuin kaksi euroa pelossa, että joutuisi makaamaan rahavuoren päällä loppuikänsä. Siihen loppuisi bongailu ja moni muukin jännitys elämästä.

Soitin sairaalaan yöhoitajalle, Ari tuntui olevan kunnossa. Kiitos siitä Jumalalle.

Makeita unia, arvoisa lukijani!

jk. Otatin Jyrkillä noin miljoona kuvaa itsestäni. Parhaan niistä valitsin etusivulle, ja tajusin liian myöhään, mitä kuva muistuttaa. Rikollista, joka näyttää vankinumerolaattaansa.