Kategoriat: Ajankohtaista

Raikas, lähes raitis tuuli, ukkoskuuroja paikoitellen, aurinkoista, kesäistä.

Loppuviikon päivät ovat lentäneet siivin, mutta yöuneni on jäänyt lyhyeksi. Sittenkin tekee mieleni kirjoittaa, vaikka olin jo sulkenut koneen. Saahan sen uudestaan auki, eikä tuota mitään ongelmia.

Ostin kaksi uutta puseroa tämän päivän ylioppilasjuhlaan menoa varten: muutama päivä sitten valkoisen puseron, tänä aamuna vaaleansinisen neulepuseron. Tuhlasin niihin monta kymppiä.

Ennen juhlaan lähtöä minulta tuhraantui aikaa vatkatessani pukeutumisen kanssa. Älytöntä. Mitä sekin kertoo ihmisen itsetunnosta, vai mistä se on merkki, ettei mikään näytä sopivalta? Vai onko se vain naisen turhamaisuutta? En käsitä.

Juhlaan lähtiessäni kiskaisin viimein ylleni kirpparilta löytämäni valkoisen hihattoman pitsipaidan sekä Riminiltä pari vuotta sitten hankkimani paitapuseron. Turhaa vouhotusta ostaa muka uusi vaate. Menin hädissäni taas siihen lankaan.

Olin nelisen tuntia ylioopilasjuhlassa sukulaispaikassa ja auttelin keittiöllä sen ajan. Mukavaa puuhaa, pidän sellaisesta. Muissa juhlapaikoissa en käynyt. En ole juhlaihminen.

Teron kyydissä tulin takaisin kotiin. Lueskelin tunnin, vaihdoin peruskuteet heti tultuani, ja keitin kahvit termospulloon. Sadekuuron jälkeen kävelin sairaalaan Arin luo.

Matkalla tapasin tutun pariskunnan, jota en ole nähnyt aikoihin. Myin heille kirjani. Menen tapaamaan rouvaa jossain vaiheessa, sillä hän asuu lähistöllä. Oli hauska nähdä molempia.

Olimme Arin kanssa tunnin, pari ulkona. Ari kuunteli Raamattua, ja hän voi onneksi mainiosti tänään, vaikka eilen olikin väsynyt. Minä tein ristikkoa, se oli ylivoimaisen vaikea. Piristävää aivojumppaa.

Vesi solisi suihkulähteessä, kun istuimme ulkona. Solinankin läpi kuului musiikin vonkuna kaupungin suunnalta. Rannoilla juhlitaan koulujen loppumisa. Örveltämistä suurelta osin. Kansanlähetyksen ystäväjoukko meni kohtaamaan nuoria sinne, missä heitä on, ja keskustelemaan sellaisten kanssa, jotka sitä kaipaavat. Toivottavasti löytyi nuoria, joiden sydän on avoin kuulemaan hyvää uutista.

Itse en lähtenyt uimaan enkä kaupungille, vaikka pulloja ja tölkkejä olisi varmasti löytynyt, mutta en etsi pulloja rahan takia. Ainakaan pelkästään. Koen löytämisen iloa, muun muassa.

Kun Paimen löytää kadonneen lampaansa, tai nainen arvokkaan helmensä, hän luopuu muusta. Helmi tai lammas ei itsessään ole välttämättä arvokas, mutta koska löytäjä antaa sille arvon, se on arvokas. Jumala on antanut suunnattoman arvon jokaiselle ihmiselle, ja hän osoittaa sen Pojassaan Jeesuksessa, joka antoi henkensä meidän puolestamme.

Minua ei huvita nähdä viinan kanssa läträämistä. Se ei ole todellista iloa. Surettaa, kun muistan, ettei nuoruus ollut itsellenikään helppoa aikaa. Piti yrittää olla kuten muut, enkä tuntenut Totuutta enkä Tietä. Onneksi Paimen etsi ja löysi minut, kun olin vasta 23 vuotias.

Väsyttää. Toivotankin hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvät lukijani!

Kimppu on koottu saamistani kukkasista.