26.05.2011 - Onnellinen uurastaja!

Sää jatkuu aurinkoisena ja tuulisena.

Ailakki se on eikä ailikki. Kun tätejä on sekä Ailaa että Ailia, on vaikea muistaa, kumpi täti on kyseessä tässa tapauksessa. Google kertoi totuuden.

Minulla oli tapani mukaan pitkin päivää monia suunnitelmia, mutta ne muuttuivat joka askeleella, ja lopputulokseni on onnellinen naisihminen tässä koneen äärellä klo 22 maissa. Kun Jumala johdattaa, lopputulos on aina hyvä, vaikka omat aikeemme olisivat olleet toisenlaiset.

Suunnittelin pestä pari koneellista pyykkiä. Käväisin välillä Aulikin kanssa juttelemassa ja rukoilemassa, ja hän mainitsi ohimennen pesseensä eilen täkkejä ja tyynyjä.

En muuta valomerkkiä tarvinnut. Pinkaisin kotiin, varasin lisätunteja pyykkituvasta ja raahasin peittoja, lakanoita ja tyynyjä sekä sohvatyynyn päällisiä koneeseen. En siis tunkenut koko omaisuutta yhdellä kertaa koneeseen, vaan pesin koko päivän.

Hetkessä pyykki oli kuivaa tuulen raikkaana puhaltaessa!

Aamuvarhain olin jo käynyt tirkistämässä, onko varaston oveen vaihdettu numero. Oli vaihdettu, ja minun numeroni oli nyt lähellä ovea, kuivemmassa paikassa kuin edellinen varastoni. Varastoni seinässä on jopa sontaluukku, koska kyseessä on vanha talli. Sontaa ei löytynyt. Puuha ja pukertamiseni omaisuuteni siirtämiseksi alkoi.

Soitin sairaalaan: "Arille tiedoksi, etten ehdikään tulla yhdeltä, vaan vasta viideltä." Ja taas säntäsin varastoon.

Olin avannut tallin ulko-oven selälleen ja omaisuuttani lojui pitkin kartanoa. Itse rouva lojui välillä varaston oven pielessä tuolilla maton päällä auringonpaisteessa ja ryysti kahvia, luki kirjaa ynnä söi nisua. Äitini ostamaa, "Rehulan" leipomosta, pakasteessa ollutta, joten tuoretta edelleen.

Varastosta löysin retkilakkini, joka on tyrmäävä. Iskin sen päähäni ongenkoukkuineen, kaikkineen. Välillä ripustin peittoja narulle, ja muistin, että minulla on retkilakki edelleen päässä. Ruohonleikkaaja ei siitä hätkähtänyt. Tai sitten kätki onnistuneesti häkellyksensä.

Naulojen, ruuvien ja vasaran kanssa hääräsin varastossa nauttien joka hetkestä. Löysin pääsiäiskoristeet sekä jouluessun, jotka ovat olleet hukassa. Lopulta homma oli hoidettu. En osaa edes sanoa, miten tyytyväinen olen.

Pestäviä mattoja on kertynyt, lupasin naapurille, että voimme mennä autolla yhdessä mattopyykille joskus. Tässä talossa asuu mukavia ihmisiä, olen tosi iloinen jokaisesta. Lasten kanssa juttelen aina, kun tapaan heitä. Ainakin tervehdin.

Pojat olivat tehneet ison montun porraspäähän eli juuri talon eteen. He etsivät dinosauruksen luita. Vakuutin heille, että hiekkalaatikon uumenista löytyy takuuvarmasti parempia luita. Talon edessä niitä ei ole yhtään. Sitä paitsi ambulanssisedät voivat pillastua, jos talon edessä on kuoppa, jos heidän pitäisi päästä auttamaan jotakin ihmistä.

Ei mennyt monta sekuntia, kun kuoppa oli ummessa kehujeni säestyksellä ja dinosauruksen luita lähdettiin kaivamaan talon takaa. Tänään kuulin, että vain yksi fossiili on löytynyt. No, kyllähän se voi aikaa vaatia, ennen kuin kätköt paljastuvat.

Petri kävi ruokatunnnillaan, ja hän lupasi hitsata minulle ikkunanavausvivun. Hän toikin sen jo illalla. Hyvä juttu!

Arin luokse ehdin viiden jälkeen. Puimme Arin tuoliin eilisen, mukavan hoitajan kanssa, ja me lähdimme ulos. Istuimme talon edessä ja kuuntelimme Apostolien tekoja. Ari naurahteli ja eläytyi täysin kuuntelemaan. Teksti puhutteli häntä. "En minä pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan täytän sen tehtävän, mikä minulle on varattuna", sanottiin tekstissä, ja Ari samaistui siihen. Juttelimme asiasta.

Siirryimme eteiseen, kun minulle alkoi tulla vilu, eikä Ari halunnut mennä ylös vielä. Olimme melkein pari tuntia "omilla teillämme". Jäin ylen onnelliseksi Arin tapaamisesta. Hän voi hyvin, oli tyytyväinen ja virkeä. Sydämeni laulaa riemusta Arin vuoksi! Sinne hän jäi kuuntelemaan vuoteeseen Apostolien tekoja edelleen, kun lähdin kotiin rukoiltuamme yhdessä.

Olin aikonut mennä illalla uimaan ja käydä siellä saunassakin kenties, mutta suunnitelmani muuttuivat, kun olin Arin luona niin kauan. Siitä huolimatta en kokenut menettäväni mitään, vaikka ne eivät toteutuneetkaan.

Arvelin käveleväni kaupungin kautta. Minusta on kiva katsella ihmisiä, tähyillä pulloja ja kävellä vain. Petri soitti, kun olin matkalla, ja sanoi tuovansa hitsaamansa ikkuna-avaimen. Siispä sittenkin kotiin suoraan. Olin kotona puoli yhdeksän maissa.

Pyykit sisälle, osa mankeliin ensin. Puistelin vielä mattoja, pakkasin tuuletustelineeltä pari isoa mattoa ja vein varastoon. Samalla ihailin vielä kätteni työtä kiitollisena Jumalalle. Suihkuun ja iltaa viettämään.

Aloitin kahvitunnillani tallin edessä lukea Alan Redpathin kirjaa Jesajan elämästä. Löysin mielenkiintoisen asian, jota en ole ennen tiennyt.

"Puhukaa Jerusalemin sydämelle ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Jes 40:2

Olen kuvitellut tekstistä, että Jerusalemin väki on saanut kaksinkerroin sapiskaa ja lyöntejä. Mutta sitä teksti ei yllättäen tarkoitakaan!

"Jos tuohon aikaan joku oli toivottomasti velkaantunut, eikä kyennyt maksamaan, hänen velkojansa saattoi kirjoittaa asian julki ja naulata asiakirjan velallisen oveen. - - Jos velallisella sattui olemaan rikas ystävä, joka tuli avuksi maksamalla velan hänen puolestaan, tämä saattoi sanoa velkojalle: "Minä otan vastatakseni tästä velasta ja maksan sinulle kaiken."

"Silloin velkoja meni välittömästi velallisen ovelle peruuttamaan julistuksensa taittamalla pergamentin kaksinkerroin ja sinetöimällä sen oveen kiinni. Velkakirja oli käännetty KAKSINKERROIN - tästä sanonta, joka tarkoitti velan maksua." s. 14 Jumalan suuri profeetta -kirja.

Näin teki myös Jeesus meidän puolestamme ristillä. Hän otti meidän velkamme kantaakseen. "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan." 2 Kor 5:19.

Tyytyväisenä toivotan tänä iltana sinulle, arvoisa lukijani, hyvää yötä, Jeesus myötä!