22.05.2011 - Kävelyä pyöräilyn sijaan!

Sää jatkuu tuulisena mutta aurinko paistaa.

Kampesin itseni kävelyllä, ja heti kun pääsin alkuun, tuntui oikein hyvältä. Kävellessä ehdin ajatella, pyöräillessä pitää väistellä ja kääntyillä, niin etten ehdi ajatella muuta. Tietysti, jos pyöräilisi rauhallisesti, niin ehtisi ajatellakin, mutta rauhallisuus ei kuulu hyveisiini. Rallikuski minusta olisi kai pitänyt tulla.

Uiminen meressä tähän aikaan vuodesta on mitä mukavinta. Vesi on vielä kirpeää, mutta ei liian kylmää. Toisaalta sen verran vilpoista, että ei ole pakko koko lahtea kiertää.

Juttelin naapurin kanssa, ja se oli mukava tuttavuus. On tosi piristävää tutustua uusiin ihmisiin, ja huomata, että jokaisella ihmisillä on oma tarinansa, oma historiansa. Jospa voisimme tukea niitä ihmisiä, joiden lähellä asumme itse kukin. Ilo olisi kaikin puolinen varmasti. Jokaisella on jotain annettavaa toisille, mutta myös opittavaa.

Menin Arin luo, kävellen kuten eilenkin, ja tulin hänen kanssaan meidän pihaan. Emme edes käyneet sisällä, sillä Tero ei ollut kotona, joten en olisi saanut Aria portaita alas. Sitä paitsi ulkona oli sopiva sää. Ari ehtii olla sisällä riittävästä sairaalassakin.

Istuimme talomme takana. Tuulenpuuskat olivat melkoisia. Vajaan tunnin ehdimme kotoilla, ja lähdimme sitten Luther-säätiön messuun, joka on melkein nurkan takana kodistani. Siellä saimme apua portaita noustessamme.

Messun piti tällä kertaa Anssi Simojoki, eläkkeellä oleva lähetystyöntekijä. Saarna oli sen verran pitkä, että jännitin pitkään, ehdimmekö saada ehtoollista, mutta ennätimme onneksi.

Simojoki sanoi verranneensa vanhan virsikirjan ja tämän nykyisen, reilut parikymmentä vuotta käytössä olleen, sanoja toisiinsa. Siinä missä vanhempi käyttää sanoja "Iloitse, kristikansa", uudempi sanoo "Iloitse, kaikki kansa".

Toisin sanoen nykyisin jokaiselle kuuluu oikeus taivaspaikkaan, ihmisten mielestä. Ei tarvita uskoa. Kuitenkaan ilman uskoa kukaan ei voi iloita joulunlapsesta, Jeesuksesta, ja sehän on joulun merkitys ja syy, miksi sitä vietetään.

Itseäni on aina häirinnyt adventtivirren 13 viimeinen säkeistö. Tämä on myös niin sanottu uusi virsi. Siinä lauletaan: "Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa." Ei hän kaikkia pelasta, vain omansa. "Ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle."

Simojoki saarnasi Johanneksen evankeliumin 17. luvusta. Jeesus sanoo siinä opetuslapsilleen:
"Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle." Jeesus on tullut niitä varten, jotka uskovat häneen. Ne hän pelastaa.

Nyt olen roikkunut koneella koko illan. Teron on päästävä maksamaan laskuja. Huomenna ehkä painelemme Tampereelle katsomaan jotain opiskelijaboksia. Enää on 47 aamua pojalla jäljellä armeijassa!

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!