21.05.2011 - Konserttia, termospullokahvia ja keinumista sairaalan aulassa!

Kirkas auringonpaiste, hyinen tuuli. Noin 13 astetta lämmintä.

Heräiltyäni ja aamutoimien jälkeen otin laukun olalle ja suunnistin torille. Kävin ostamassa tapani mukaan roskapusseja markkinoilta. Lienevätkö ne edullisempia siellä, mutta nyt niitä on vähäksi aikaa.

Muikut kuuluvat perinteisiini, mutta nyt minun ei yksinkertaisesti tehnyt niitä mieli, joten en ostanut. Hengellinen laulu, jota helluntaiseurakunnan väki aloitti laulaa kojussaan, jäi mieleeni soimaan pitkäksi aikaa. He pyysivät minuakin laulamaan, mutta en ollut siinä vireessä. Laulu jäi kuitenkin elämään.

Samoilin pitkin puistoja Hietasaareen, löysin tyhjän putelin, talletin laukkuuni, menin uimaan. Juttelin muutaman naisen kanssa. Yksi kertoi, että on olemassa ihmisiä, jotka työkseen menevät toisten koteja raivaamaan. Näiden koti on niin täynnä, etteivät he mahdu elämään siellä. Eräälläkin naisella oli ollut sata lakanaa!

Amerikassa noita kotiraivaajia on, liekö Suomessa? Tarpeen olisivat. Heillä ei nyyhke nouse tunnesyistä, vaan he voivat armotta heittää pois liiat tavarat. Täytyykin alkaa kerätä virtaa raivaamista ajatellen. Ei muiden, vaan oman kodin suhteen.

Paluumatkalla menin Rewelliin, ostoskeskukseen, jossa oli kuoroja esiintymässä. Ihmisiä oli runsain määrin. Istahdin eräälle kaupan sivukynnykselle. Hörpin termospullokahvia ja haukkasin pullaa. Rukoilin, että joku tuttu ilmaantuisi, ja voisin vaihtaa pari sanaa.

Pärre ilmaantui jäätelöä nuoleskellen, ja kehotin istumaan matalaan majaani. Hän oli ruokatauolla työstä, ja juttelimme niitä, näitä samalla, kun kuorot vaihtuivat lavalla.

Jäin miettimään tulevaisuutta, kun Pärre kertoi oman perheensä suunnitelmista. Minä en suunnittele mitään, yritän vain selvitä päivän kerrallaan. Eiköhän Jumala ole suunnitellut minulle jotain. Tuli kuitenkin vähän haikea olo.

Menin kotiin iso, keltainen amppelikukka mukanani. Liekö se jokin pienikukkainen petunia vai mikä. Yllättävän painava se oli, käsi oli hajota sen raahaamisesta. Arin luokse menin myös kävellen, ja se tuntuu nyt, sillä en ole kävellyt muutamiin viikkoihin näin paljon.

Arin osastolla oli Kansanlähetyksen lauluryhmä lopettanut juuri laulunsa. Koska he tuntevat Arin, he olivat aikeissa rukoilla hänen puolestaan, mutta Ari nukkui. Tulin sopivasti paikalle, Ari heräsi ja rukoilimme porukalla Isä meidän ja Arille Herran siunauksen. Oli siunattu hetki! Kiitos kaikille ihanille vapaaehtoisille!

Menimme alakertaan pariksi tunniksi. Ari nukkui melkein koko ajan. Toivottavasti hän ei ole kipeäksi, vai sanoisinko kipäeämmäksi, tulossa. Minä täytin pari ristikkoa, mutta sitten itsekin keinutin itseni unitokkuraan.

Viiden maissa vein Arin ylös, mutta ei hän halunnut mennä vuoteeseen vielä. Hain hänen pyynnöstään Valitut Palat -kirjan kuuntelulaitteineen ja jätin hänet aulaan kuuntelemaan, ja mahdollisesti nukkumaan. Kävin sanomassa hoitajille, että siellä se Ari istuu.

Kaupan kautta kotiin. Makoilua, lukemista. Sauna illalla myöhään.

Mangs kirjoittaa:
"Joka kerta, kun sinä nurjamielisesti käännät selkäsi Jumalan tahdolle, vetäydyt askeleen lähemmäs sirpalekasaa. Etäännyt valosta ja totuudesta. Rikot jotain omassa olennossasi ja kadotat jossain määrin kyvyn kokea mitään hengellistä murrosta.

"Mihinkään ihmisiin Jumalan ei ole niin vaikea tarttua kuin niihin, jotka ovat kauan askarrelleet hengellisissä asioissa ja kerta toisensa jälkeen olleet Hengen vaikutuksen alaisina antautumatta Pyhän Hengen työn kohteeksi.

"Älä milloinkaan leiki Kristuksen kutsuessa ja Hengen kehottaessa!" s. 114s.

Lopuksi isänmaallinen virsi, koska olen lukemassa sota-aikaista romaania:

1. Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.

2. Sovinnossa meidän suo maata rakentaa
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.

3. Herra, Pyhän Hengen, suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
Auta, Herra, että meistä jokainen
oman paikan löytää, käy työhön iloiten.

4. Rukoilemme rauhaa, myös koko maailmaaan,
että kaikki kansat, pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa,
että ymmärrämme: on yhtä koko maa.

Anna-Mari Kaskinen, virsikirjaan 1986.
Vk 581

Siunausta viikonloppuusi, arvoisa lukijani!