19.05.2011 - Konsertissa äidin kanssa!

Sateinen aamupäivä, illasta aurinkoa

Niin siinä kävi, etteivät Anuliini ja Onemiini päässeetkään luokseni mahataudin takia, ja minä hain äidin Kansasista. Sinne asti hän rohkeni ajaa itse.

Kohtaamisemme oli hupaisa. Ajoin sukulaispaikkaan äitiä vastaan, ja näin kaukaa, että hänen autonsa oli puolivälissä pitkää koivukujaa, keskellä tietä. Ajoin hänen peräänsä, ketään ei näkynyt, vettä satoi. Soitin äidin kännykkään. Saman tien näin, että jotain heilahti äidin autossa, mutta ehdin jo sulkea puhelimen.

Soitin uudestaan. Äiti vastasi, ja kertoi olevansa odottamassa jo koivukujalla. -Tiedän, olen sinun takanasi!

Äiti oli tiirannut minua eri suunnasta ja lukenut Nevada-lehteä niin paneutuneesti, että pääsin hiipimään autoineni hänen taakseen. Siitähän sännättiin tietysti pihaan ja siirryin äidin autoa ajamaan, omani jätin sinne huomiseen asti.

Paluumatkalla en löytänyt kännykkääni. Omassa autossaniko?

Sen lisäksi tällä hetkellä on hukassa pyykkituvan avain. Meillä ei siis pestä enää pyykkiä. Olen etsinyt kaikki taskut, mutta en ole löytänyt avainta. En ole jaksanut vielä hermostua asiasta.

Äidin ja minun yhteinen ystävä vieraili kodissani äitiä tapaamassa. Petri kävi ruokatunnillaan. Kävimme Pelastuskaupassa iltapäivälenkillä äidin kanssa. Hän oli paikasta yhtä innoissaan kuin minäkin.

Illan kruunasi autoajelu. Kävimme Hieta- ja Räätälinsaaressa sekä Vaskiluodon satamassa, josta äiti on vuonna 1954 lähtenyt Ruotsiin. Nostalginen paikka siis. Toki hän on sieltä palannut sittemmin. Kävimme leirintäalueella, joka on myös Vaskiluodossa. Kauniita pitsihuviloita meren rannalla, osa varmasti Terijoelta kuljetettu tänne.

Paluumatkalla keksin, ettei äiti ole nähnyt Vaasan kaupungin kirkkoa sisältä. Olisiko se avoinna? Olihan se, ja siellä oli alkamassa konsertti. Vaasassa on Kuorofestivaalit, joka on vuosittainen korkeatasoinen tapahtuma.

Niinpä istuimme kirkossa ja nautimme musiikista. Pärnusta tullut viiden hengen ryhmä oli huippuluokkaa! Kolme nuorta miestä ja kaksi naista. He päästelivät kaikkien mahdollisten soittimien äänet ja lauloivat niin raikkaasti ja railakkaasti, että siihen ei ollut mitään lisäämistä. Äiti kävi kiittämässä heitä varta vasten.

Toinen kuoro oli ruotsinkielinen 12-hengen kuoro, ja kauniita heidänkin laulunsa olivat, mutta vähän unettavia pitkän päivän päälle.

Olemme vähitellen vaipumassa unten maille. Huomenna käymme Arin luona, jos Herra suo. Oli tosi ihanaa, että sain äidin kylään luokseni. Nuoremmat tulkoot sitten paremmalla ajalla myöhemmin!

"Et itsessäs olekaan mahdollinen
vaan Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin heikkona kiirehdi Jeesuksen luo,
hän haavoistaan lääkettä tunnolle suo.

"Vaan miksi nyt pelkäät ja piileskelet
ja Herrasi kasvoja vain pakenet?
Hän saapui myös sinua puhdistamaan
ja Jumalan kaupunkiin johdattamaan."
Vk 311:4,5.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani!