11.05.2011 - Heikoissa väkevä Jumala!

Oikein lämmin päivä tänään.

Kenellä muulla kuin kristityillä on sellainen Jumala, joka on väkevä heikoissa ihmisissä! Ei kenelläkään. Sitä paitsi ei edes ole muita jumalia kuin Raamatun Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja kaiken, mitä maa päällään kantaa.

Näin yöllä unta, jossa olin myöhässä joka paikasta. Unessa oli muutakin epämiellyttävää. Aamulla soitin ystävälle, jonka kanssa rukoilimme, minulla oli siihen kova tarve.

Pystyin ottamaan vastaan ystävän sanat: ystävä oli nähnyt jo pari viikkoa merkit, jotka kertovat väsymyksestäni. Minä en ole tietenkään mitään tajunnut. Ymmärsin samalla lievän päänsärkyni aiheuttajan. Myös se, etten ehdi muka mitään, viestittää samaa. Olen uupunut.

Suoritan elämää, myös levähtämistä. Miten voisin toimia toisin kuin mitä teen? Herra siihen minua auttakoon.

Päivä on joka tapauksessa ollut mukava, vaikka olen touhunnut ihan liikaa. Pyöräilin mammografiaan, johon tulee kutsu tämän ikäisille joka toinen vuosi. Saamme olla kiitollisia siitä, kun meitä syynätään ja seulotaan, että vakavat taudin huomattaisiin varhain.

Asuntotoimistossa kävin pari kertaa. Taloyhtiömme pihatalkoot ovat ensi maanantaina, ja vaikea arvata, kuka on yhdyshenkilö. En kerro. Ensin virkailija oli ruokatunnilla. Tulin toisen kerran tunnin päästä. Keskustelimme muistakin asioista, elämästä yleensä.

Menin uimaan välillä. Ihanaa! Minulla oli salaattieväät ja voileivät mukanani, ja nautin ne kiviportailla ravintolalaivan kupeessa. En istunut kiven päällä, minulla oli alusta. Kaivinkoneenkuljettaja M. Jouppi valisti minua muinoin, että kivi on ihan aina kylmä.

Postissa kävin, Pekalle lähti kirja. Kauppaan vein löytöpulloja, ostin lisää ruokaa, kun ystävä soitti ja oli tulossa kylään. Tapasin tuttavia, juttelin hetken.

Ystävän kanssa söimme ulkona auringossa, kahvittelimme varjossa. Oli lämmintä, kesäistä. Pyykkini liehuivat narulla, olin pessyt niitä aamulla.

Aioin mennä Arin luo kolmelta, kun ystävä lähti. Silloin soitti Petri ja oli tulossa käymään. Tervetuloa, olen kotona. Soitin sairaalaan. Kertokaa Arille, että tulen vasta viiden maissa.

Söimme, joimme, rukoilimme Petrin kanssa.

Viiden aikaan suhautin lankakaupan kautta Arin luo. Ällistyin. Ari ei ollut vuoteessaan. Mihin mies on hävinnyt? Ari istui aulassa muina miehinä tuolissaan, oli istunut jo yli puoli tuntia.

Kurvasimme hoitajien kautta pihalle. Kiitin, kun Ari oli laitettu pyörätuoliin valmiiksi. Olipa ihana helpotus minulle, kiitos, kiitos!

Tunnin istuimme auringossa. Aloitin virkkaamaan pellavapipoa Arille. Kuuntelimme osan aikaa Raamatun apokryfikirjoja, mielenkiintoista. Sitten siirryimme kuuntelemaan jännityskirjaa "Viisikko löytää jäljen". Helppoa, kevyttä, hauskaa.

Ari oli syötävän ihana ja kerroin sen hänelle myös monin tavoin. Kirjaston kautta ajelimme yläkertaan, laitoin Arin vuoteeseen. Hoitajia kävi. Rukolin Arin kanssa. Ari jäi kuuntelemaan Viisikkoa. Antibiootti lopetetaan tänään, kertoi hoitaja, kun kyselin.

Tänään piti olla rauhallinen päivä, ei mitään erityistä. Mutta sepustuksesta päätellen säpinää on ollut riittävästi. Siltä tuntuukin. Siirryn sohvalle, taidanpa syödä jäätelön samalla, kun luen kirjaa ja Raamattua.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani. Huomenna ei kalenterin mukaan ole yhtään mitään erityistä. Uimaan ja Arin luo. Ne ovat toiveitani kuitenkin.