10.05.2011 - Kukansiemenet maahan!

Onnea velipojalle. 5-kymppinen sinuakin lähestyy. Sää tänään ihan mukava, tuuli raitis.

Kirjoittamani tekstit ovat kevyitä, kuten lukemani kirjat. Minusta olisi komeaa kirjoittaa syvällistä, lennokasta tekstiä. Mutta ei voi repiä sellaista, mikä ei irtoa.

Mahanahka on palautunut entiselleen eilisen kahvinkaadon jälkeen. Voin suositella erinomaista keitintäni: se tekee kuumaa kahvia. Onneksi käytän maitoa kahvin kanssa, muuten olisi käynyt kehnommin.

Varsinkin käytyäni kotipuolessa huomaan vauhtini lisääntyvän. Vaikka tunnistan, että oma työsarkani painottuu enemmän henkiselle puolelle kuin fyysiselle, niin nähdessäsi töiden paiskimista sukulaisten keskellä, lisään tehoja kehiin, vaikka niitä ei minulla olisikaan. Eikä olekaan!

Sitten uuvahdan.

Kirjoitin erääseen blogiin tänään, että seurakuntayhteys on sangen tärkeä asia kristitylle. Minulle se merkitsee uskovien kristittyjen yhteyttä ja samassa Hengessä olemista. Koen sitä Kansanlähetyksen Kohtaamispaikkailloissa. Sama tuntuma on Sley:n kuten Luther-säätiön messussakin ja jumalanpalveluksissa. Koen sitä pyhäkoulussa lasten kanssa rukoillessani.

Hyvin tärkeä yhteys minulle on raamattupiirini, läheiset ihmiset. Yhteyttä saan kokea Helluntaiseurakunnan päivärukoushetkessä. Käyn siellä silloin, tällöin, eikä minulla ole vaikeuksia yhtyä rukouksiin ja kokea yhteyttä noiden ystävien kanssa.

Lisäksi minulla on lukuisia puhelinrukousystäviä. Eilen kävi helluntalaisrouva kaukaa, juttelimme ja päätimme iltamme yhteiseen polvirukoukseen. Samaan aikaan soitti tuttavani, joka on juuri saamassa Vapaakirkon pastorin paperit. Suunnittelemme yhteistä projektia.

Luterilaisuus on minun hengellinen kotini. Minua ei häiritse ollenkaan, jos toisen hengellinen koti on jokin muu. Siitä saan näppyjä, jos minua yritetään käännyttää ja ilmaistaan, että en riitä, en kelpaa, en ole oivaltanut uskoa oikein.

Tahdon osoittaa ihmisille Jeesusta. Hengellisen kodin kukin valitsee itse. En halua seurata hengellistä kotia, vaan Jeesusta. Kotini on siinä, missä rakastavat kristityt ympäröivät Aria ja minua.

Kun invataksi karahutti Sley:n takapihalle, seisoi Pauli takaovella oitis valmiina vetämään Arin pyörätuolin sisään. Hän myös sanoi, että toivottavasti me ehdimme jäädä kahville, emmekä kiirehdi pois ennen sitä. Tuo kaikki lämmitti mieltäni. Meidän haluttiin tulevan ja olevan kuin kotonamme.

Samaa olemme kokeneet toki muuallakin.

Tänä aamuna kävelin uimaan, vesi on jo 8-asteista, eli lämmintä, ja uin pienen kierroksen. Uimisen jälkeen join kupin kahvia pukuhuoneessa ja rukoilin Isä meidän ääneen ja Herran siunauksen Israelille. Pukuhuoneessa ei ollut luonnollisestikaan muita. Uskon, että seuraavat tulijat kokivat, että pukuhuoneessa on hyvä ilmapiiri.

Laiturilla join lisää kahvia ja söin pari sämpylää. Katselin miesten töitä, kun he kunnostivat veneitään laitureilla. Löysin muutaman tölkin. Harrastukseni viriää ilokseni vilkkaammaksi.

Luin lehdestä erään henkilön kuolemasta. Kyllä hän näyttikin huonovointiselta, kun viimeksi tapasin hänet. Olisi pitänyt jutella, ja varmaan hän olisi kertonut sairaudestaan. Jatkoin ajatusteni rakentelua pitkälle.

Viimein tajusin, että kyse oli eri henkilöstä! Ajatusteni pappa lienee hyvin hengissä edelleen. Tästä tajusin, miten omat luulomme ja kuvitelmamme johtavat meitä sylttytehtaalle ja milloin minnekin.

Kaihoten vilkaisin paikkaa, josta tein ison tölkkilöydän kerrattain. Mietin, että kauneimpia mielestäni ovat punaiset tölkit, joissa lukee yläreunassa PANTTI 0,15 tai jotain sellaista. Mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikä on oluen nimi. Koff? Olvi? Jotain muuta?

Jos siinä lukisi jotain muuta kuin mitä siinä lukee oikeasti, huomaisin varmaan. Mutta kun siinä lukee se teksti, mikä siinä on aina lukenut, en osaa sanoa, mitä on tölkistä juodun aineen nimi.

Mitä tästä opimme? Miellämme ihmiset ympärillämme tietynlaisiksi. Sen jälkeen emme näe välttämättä, millaisia he todella ovat, sillä mielikuvamme heistä on jo valmis. Vai onko?

Tajunnanvirtani hipoo hilserajaa, mutta koska asia nousi päivällä mieleeni, niin kirjoitan siitä kuitenkin.

Raamista ei ollut tänään monista eri syistä. Mutta saunavuoroni on piakkoin. Pakkaan Pekalle kirjan ja menen nauttimaan löylyistä. Matkalla ihailen kukkapenkkiä, jonne kylvin naapurin tyttösen kanssa krassia ja jotain muutakin tänä iltana. Jumala siunatkoon sen kylvön, kuten kaiken muunkin kylvötyöni.

Ole siunattu sinäkin, arvoisa lukijani!