09.05.2011 - Ylikuumentunut tai suorastaan palanut maha!

Hieno sää, aamulla en tarvinnut hanskoja kävellessäni.

Nyt on sitten mahanahka kärähtänyt. Joku voi kuvitella, että olen ottanut aurinkoa naisten rannalla tai takapihalla, mutta ei sinne päinkään. Kaadoin kuuman kahvin mahalleni. Makasin lempiasennossani sohvalla romaania ahmien, muki mahan päällä, ja kahvia hölskähti päälleni. Vain pikkuisen, mutta kärvisteli kummasti. Pihkavoiteella kipu lähti onneksi nopeasti.

Aloitin rasvan sulatuksen tänä aamuna. Uimaan ilman aamupalaa. Siitä vaan kävelemään pelkän vesitilkan varassa. Sillä lailla läskit sulavat, kun syömättä kävelee, näin kuulin kerrottavan. Heikkous ei iskenyt matkan varrella, vararavintoa riittää ja sulatusta piisaa.

Olen pyöräillyt pari viikkoa, ja kävely tuntui hitaalta. Koko talven olen ehtinyt mainiosti kävellä uimaan ja sairaalaan, mutta paluu jalkojen päälle tuntui etanaiselta. Minne muka oli kiire? Ei minnekään.

Viime viikolla en ehtinyt uimaan ollenkaan. Minua ärsyttää se, että vaadin itseltäni sellaista, mihin en yllä. En ole siivonnut suuremmin, enkä leiponut itseäni kipeäksi. Haluaisin kirjoittaa uutta kirjaani, mutta en ehdi kirjoittaa niin paljon kuin tahtoisin. On sellainen myöhässä-olo tätä nykyä, vaikka kukaan ei pakota tai vaadi mitään. Itse vain asetan oletuksia ja tunnen itseni saamattomaksi vätykseksi, kun en yllä tavoitteisiini.

Kävin eilen tunnin lenkillä kävellen iltasella ja se tuntui mukavalle. Aamullahan myös kävelin. Pyörällä sen sijaan menin seurakuntatalolle, jossa oli lasten vaatteiden ja tavaroiden kierrätyspäivä. Tavaraa tuli säkkikaupalla, mutta myös lähti nuorten äitien, isien ja mummojen ynnä pappojen mukaan. Olin mukana lajittelemassa tavaraa.

Toin Saralle ja Oonalle heidän tarvitsemaansa vaatetusta pari kassillista. Oona on veljentyttären lapsi, ja tapaan hänet viikon päästä, kun hän tulee äitinsä sekä minun äitini kanssa vierailulle kotiini.

Arin luona en ole käynyt tänään. Meinasin mennä, mutta kuuman kahvin tepposten jälkeen huomasin, etten menekään. Huomenna sitten. Sitä paitsi minulla on vielä korjaamatta Arin tuulitakki. Sitä piti repiä selästä vielä enemmän auki, kun menimme ulos viimeksi. Minulla on se korjaamatta.

Saan erään itäsuomalaisen lukijani vieraakseni pian. Täällä on huusholli rempallaan, mutta en ota pulttia asiasta. Olenpa itse kuitenkin paikalla ja otan vieraan tyytyväisenä vastaan. Se on ainakin itselleni huomattavasti tärkeämpää kylään mennessäni kuin se, että koti on putsissa.

Olen seurannut mielenkiinnolla minalahdin -blogia, ja jostain syystä se puhuttelee minua kovasti. Olen eräänlaisessa prosessissa itseni kanssa, kun luen sitä. Ajan myötä minulle selvinnee, mistä on kyse. Olen kiitollinen blogeista, joissa ihmiset voivat tuulettaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Ja kenties löytää vapauden ja totuuden.

"Minun armossani on sinulle kylliksi,
sillä minun voimani tulee täydelliseksi sinun heikkoudessasi."

Sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ainakin minä tarvitsen. Ja tietoa siitä, että riitän tällaisena omasta vajavaisuudestani huolimatta. Jeesus on täydellinen, ja hänen täyteydestään me kaikki saamme olla osallisia.

Iloa iltaasi ja onnea osaksesi, arvoisa lukijani!