08.05.2011 - Onnea kaikki äidit ja lukijoiden äidit!

Lämmin päivä.

Pari päivää hulahti, kun pyörähdin Nivalassa. Lähdin perjantai-iltana ja palasin tänään päivällä.

Saavuin mökille yhtä aikaa rusakon kanssa, joka tosin paineli metsikköön ennen mökkiä. Se laukkasi edelläni Kontion tiellä, välillä seisoi pellolla takajaloillaan korvat pystyssä ja alkoi pinkoa sitten pakoon, minkä koivistaan pääsi. Lujaa se pääsikin.

Äiti oli lämmittänyt mökkiä päivällä, ja hän oli illalla siellä kymmenen maissa tullut odottamaan saapumistani. Saimme rupatella, ja kahvia juomalla varmistin yövalvomisen. Mökissä oli +25 astetta lämmintä, mutta aamulla enää +12 astetta. Uimassa kävin kuitenkin. Vesi tuntui kohtalaisen hyytävältä, kun lämpimästä makuupussista kompuroin lampeen.

Lauantaina menin S-markettiin innokkaana esittelemään kirjaani kaikille halullisille kuuntelijoille. Tapasin paljon tuttuja. Istuin kassan lähellä pöydän takana, kirjapino nenän edessä. Mukavia keskusteluja tuttujen, tuntemattomien ja sukulaisten kanssa. Erään kansakoulukaverin bongasin kassajonosta. Hän oli ihan samannäköinen kuin 40 vuotta sitten, joten en voinut erehtyä.

Jonkin verran kirjoja meni kaupaksi, mutta sosiaalinen elämä oli sitäkin vilkkaampaa.

Illan suussa pääsimme äidin kanssa veljen pihasaunaan hikoilemaan. Tapasin illalla veljieni perheitä. Yön olin äidin luona, että pääsen aamulla varhain lähtemään kotiin päin.

Aamulla veli kävi kokemassa katiskat, fileerasi hauet pikavauhtia ja antoi minulle evääksi. Kiva, kun veljeni kalastaa, sillä isä oli myös innokas kalastaja. Kalajoki virtaa vajaan kahden kilometrin päässä kotoa.

Aamulla olin laittanut kahvin valmiiksi, kun äiti tuli keittiöön, äidille leikkoruusun maljakkoon, tekemäni kortin ja jalkahoitolahjakortin kuoressa pöydälle. Ensimmäinen äitienpäivä, kun isäni ei ollut kotona, joten äidistä oli mukava, että olin siellä. En ole ollutkaan 30 vuoteen lapsuudenkodissani äitienpäivänä.

Kävin paluumatkalla äidin luota lähdettyäni mökillä uimassa, ja se totisesti virkisti. Eevaa, rakasta tätiä, kävin halaamassa myös ja toivottamassa onnellista äitienpäivää. Hän on lähemmäs 90-vuotias isäni serkku.

Sää oli kuuma, ja lämpimässä autossa istuminen meinasi tainnuttaa minut uneen melkein väkisin. Ikiunet olisivat olleet edessä, jos olisin nukahtanut, vaikka ei liikennettä onneksi ollut niin paljon kuin menomatkalla.

Kun pääsin kotiin, heitin kamat kaappiin ja kalat kylmään. Keitin kahvit, makasin sohvalla hetken, ja mieleeni tuli tarina, jonka lähetän haikapera.fi -sivulle laitettavaksi. Kirjoitin jutun ylös, koska myöhemmin se ei enää tulisi mieleeni ja lähdin Arin luo. Hän oli pukeissa valmiiksi ja hyppäsimme invataksiin ja kirkolle. Kirkkopuistikolle messuun tällä kertaa.

Ari yski paljon ja riittoisasti, meinasin työlääntyä. Pääsimme ehtoolliselle ja ehdimme olla mukana kakkukahvilla. Sain jutella ystävän kanssa, ja eräs rouva osti kirjani. Niitähän on minulla aina plakkarissa. Arikin oli virkeä lopuksi, sillä hän nukkui messun aikana jonkin aikaa. Antibiootti menee muutamia päiviä vielä, ja se väsyttää varmasti.

Kun Arilla oli aurinkolasit päässään menneellä viikolla ulkoillessamme, huomasin sanovani hänelle: "En kuule, mitä sanot!" En nähnyt Arin silmien liikkeitä. Tästä voimme päätellä, että kuulemista tapahtuu paitsi korvilla, myös silmillä! Ja puhua voi silmillä ja elein eikä vain sanoilla.

Amerin kanssa kävimme pitsalla pitkän kaavan mukaan tänä iltana. Vielä lähdin kävelylle valokuvaus ja pulloharrastus mielessäni. Ihanaa, kun sää alkaa lämmetä kylmien viikkojen jälkeen. Onneksi alkanut viikko näyttää vähemmän täydeltä kuin työläs viime viikko.

Toivotan kauniita unia, ja virkistäviä toukokuun päiviä, arvoisa lukijani!

jk. Perinteisesti veljeni perhe pisti varhaisperunan maahan vappua seuraavana lauantaina, kuten kuvasta näkyy tehdyn.