29.04.2011 - Itsekritiikkiä!

Aamuvarhainen. Kadunlakaisukone kävi puhdistamassa katumme.

Eilen sain puhelun kotiin tultuani, enkä enää jaksanut kirjoittaa. Heräsin puoli viideltä, joten avasin koneen aamukahvin ja Raamatun lukemisen jälkeen.

Tilaisuus Isonkyrön kirjastossa oli lämminhenkinen ja mukava. Keskusteluakin syntyi, kun väkeä ei ollut kovin paljon. Kirjastonhoitaja sanoi, että synkkä ja ikävä sää olisi antoisampi tällaisille tilaisuuksille. Eilen paikkakunnalla oli isot syntymäpäivät, kokouksia ja muuta sellaista. Täytyy olla tosi aktiivi, joka lähtee kuuntelemaan jonkun tuntemattoman tai puolitutunkin kirjaesittelyä.

Joka tapauksessa paikalla oli ihmisiä, joista jokainen ilahdutti minua olemassaolollaan ja paikalle tulollaan suunnattomasti! Kiitos teille, että tulitte! Ajattelin teitä kaikkia illalla ja yön tunteina valvoessani.

Matkaan lähtöön meni pari tuntia. Vaihtelin mustat farkut valkoisiin, punaisen, mustan ja pohjalaispaidan kanssa kävin myös ankaraa kamppailua. Kenkiä oli vain yhdet mahdolliset, mutta kaiken kaikkiaan vaatevalinta tuottaa alati ongelmaa. Milloin pusero on liian kireä, avoinainen, löysä, pitkä, lyhyt tai muuten tyhmä. Housut lähinnä vain liian kireät, löysät tai sopimattomat.

Myös omat puheeni tai puhumatta jättämiseni tuottivat ongelmia. Jälkeen päin. Niiden kanssa kamppailin ja masentuilin.

"Myös monet murheet maalliset,
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
asita heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.

"Oi, rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme."
Vk 365:4,5

Kaikki virren säkeistöt puhuttelevat, tässä muutama värssy siitä. Viime aikoina minulla on ollut seesteinen vaihe siinä mielessä, etten kuvittele itsestäni paljonkaan. Tiedän, että Pyhä Henki johtaa minua, elän armosta ja sen kantamana.

En jaksa vouhottaa ja yrittää, luotan Jumalaan. En kykene repimään itsestäni innostusta, hengellisiä henkseleitä en paukuttele. Paremmin pysyy housut jalassa, kun luotan Jumalan armoon, enkä omaan hengellisyyteeni, jolla ei ole mitään arvoa. Vain usko Jumalaan kantaa. Hänen sylissään ja varassaan elän, liikun ja olen. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.

Mikä voi erottaa Kristuksen rakkaudesta, kysytään roomalaiskirjeessä. Vainoko, hätä, tuska tai ahdistus. Ei, mikään ei voi erottaa meitä, minua ja sinua, arvoisa lukijani, Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jos hän saa asua sydämessämme. Pysykäämme siis siinä lujasti. Oksana jalossa puussa, jonka juuret yltävät syvälle.

Kirjastotilaisuuden jälkeen menimme Pirssin kanssa pitsalle. Saimme jakaa jotain elämästämme toistemme kanssa, ja voi, miten tarpeeseen se tulikin. Jumala järjesti kohtaamisen. Kiitos, Pirssi, kiitos Jumala!

Menen muuttoapuun Kristiinalle, mikä on minusta mukavaa. Arin kanssa menemme ulos, jos päivä on sopiva siihen ja toiveemme toteutuu. Illalla olisi aasi-talkoot Leenan luona. Kansanlähetyspäivillä on tarkoitus myydä niitä Seinäjoella. Suuritöisiä ovat, mutta hienoja niistä tulee. Menen mukaan, jos selviän lähtemään.

Uimassa käyn, jos jaksan. Monenlaiset kiusat yrittävät riistää unet ja sen myötä voimat. Mutta niin on voimasi, kuin on päiväsikin oleva, myös itseni kohdalla.

Iloa sinulle, lukijani!

jk. En hirvennyt laittaa kuvaa illan vieraista, mutta on minulla sellainen :)