Kategoriat: Ajankohtaista

Jonkin vuoden orvokkini entisen kodin leikkimökin edessä

Aurinkoista, kylmähkö tuuli. Pipo tarpeen pyöräillessä.

Muutama päivä on sujunut vähän köyhästi. Ei pullon pulloa, tölkin tölkkiä. Kaupunki on yhtäkkiä siistinyt katunsa ja kujansa niin, että harrastukseni on käynyt mahdottomaksi.

Uimasta tullessani poikkesin kauppaan, kävin monessakin kaupassa. Ostin Arille tuulipuvun, sinimustan. Oloni oli lähes harras, kun kävelin ostos kädessäni pyöräni luokse. Milloin olen voinut ostaa Arille jotain vaatteita? Joskus teepaitoja, mutta en pitkään aikaan muuta. Aurinkolasit viime viikolla.

Niin me istuimme jälleen auringossa hellittävinä Lutherin kirja seuranamme. Syvällistä, rauhoittavaa puhetta. Virkkasin samalla, join kahvia, söin eväät. Ari nukkui välillä, mutta muuten pärjäsi hyvin. Reilun tunnin viivyimme ulkona.

Olin täydellisen onnellinen. Arin seurassa on totisesti Armo, Rauha, Ilo. Hänen kanssaan ollessani tunnen ja tiedän, että siinä on minun paikkani ja tehtäväni. En missään saa samaa kokemusta.

Hain lisää kesälakkilankaa, maitokaupasta maitoa. Kotimatkalla poikkesin ostosteni kanssa helluntaiseurakunnan rukoushetkeen. Paikalla oli puolisen kymmentä rukoilemassa. Liityin joukkoon polvilleni toisten viereen tuolin taakse. Oli hyvä olla sielläkin, kantaa toisten mukana rukousaiheita ja rukoilla itsekin.

Iltasella vein tilattuja kirjoja tilaajalle helluntaiseurakuntaan ja jatkoin matkaa Kristiinalle muuttoavuksi. Ajoin auton härskisti jalkakäytävälle, kun talon edusta oli täynnä autoja. Veimme pari lastia tavaraa. On ilo auttaa, kun voi. Olenpa itsekin saanut runsain määrin apuja monessa eri tilanteessa.

Taidan pöräyttää vielä ompelukoneella muutamat saumat. Kohta olen tilkinnyt kotini ikkunat umpeen ja jään helteitä odottamaan. Niitä odotellessa, kuten huomista Isonkyrön kirjastoiltaakin: hyvää yötä, arvoisa lukijani!

jk. Löysin kesävaatteeni varastosta samalla, kun tungin talvikengät sinne säilöön. Kaikki kätkössä oleva tulee kerran valoon! Kunpa osaisin elää valossa ja syntien anteeksi antamisessa päivittäin ihmisten ja Jumalan kanssa. Sitä rukoilen.

Eräänä keväänä sain hoitolapsiltani näin ihania kukkasia