26.04.2011 - Vähempikin vauhti riittäisi!

Hieno sää, vettä satoi aamulla! Aurinko lämmitti iltapäivällä.

Päivä on ollut pitkä, monenlaista olen ehtinyt toimittaa. Rauhoittuminen ja hiljaa olo on jäänyt vähäiseksi tänään, mutta jospa huomenna olisi sellainen päivä.

Kahvi porisemaan, Raamattu käteen ja keinumaan. Isä meidän -rukous on ollut minun juttuni viime päivinä. Se hoitaa. Lutherko se sanoi, että jotkut eivät enää edes lue tuota rukousta, koska pitävät sen turhana tai epäraamatullisena, vaikka se on Jeesuksen itsensä opettama. Jokaisen meistä olisi hyvä kuunnella Lutherin selitys tuolle rukoukselle, se on niin laaja ja avartava.

Pääsin ompelutöihin käsiksi tänään. Samalla kuuntelin Roomalaiskirjettä kasetilta, ainakin koneen pörinän välissä vähäsen. Sain tehdyksi aika pitkälti aurinkosuojiani. Joku varmaan kuvittelee, että minulla on vähintään sata ikkunaa, kun aina höpötän samaa ompelemista, mutta työ on suuritöinen ja saan niin vähän kerralla aikaan.

Odottelin kahteen asti kirjapakettia tulevaksi. Kun luovuin toivosta, se tuli viisi yli kahden. Pääasia, kun tuli tänään, ettei minun tarvitse huomennakin odotella.

Petri poikkesi; juteltiin, rukoiltiin. Kova kaasutus vain kuului, kun poika porhalsi tiehensä autollaan.

Soitin tärkeitä puheluita. Kirjani suhteen asioita on vireillä jatkuvasti. Etusivulta pääsee linkin kautta katsomaan, minne mahdollisesti olen menossa tulevina päivinä. Kovin vaatimaton on MENOT-listani, mutta ihan riittävän haasteellinen minulle.

Pelkäsin jo, etten ehdi Arin luokse, mutta ennätin sittenkin. Ari halusi ulos, joten puimme hänet ja menin lammen rannalle aurinkoon hänen kanssaan. Kuuntelimme helluntaisaarnaaja Mannisen elämäntarinaa. Mielenkiintoista, jännittävää ja haasteellista on hänen elämänsä ollut. Muistaakseni Manninen kuoli pari vuotta sitten.

Jouduin viemään Arin takaisin sisälle vajaan tunnin jälkeen, sillä taloyhtiömme kokous alkoi ennen viittä. Meitä oli jopa kuusi ihmistä siellä. Lupauduin yhdyshenkilöksi, kun joku ehdotti minua.

Sattui hauska juttu, kun juttelimme pihalla palaverin jälkeen. Kysyin vastapäiseltä naapurilta, häikäiseekö heitä. Tarkoitin aurinkosuojiani ikkunassa, kahvipussin kiiltoa. Rouva pomppasi pystyyn ja sanoi, että häikäisee niin kamalasti! Kävi ilmi onneksi kuitenkin, että hän tarkoitti pihalamppua eikä minun verhojani. Kyllä meille nauru maistoi. Minulle suuri helpotus!

Vielä oli raamattupiiri, ennen kuin pääsin saunaan lekottelemaan. Meitä oli vakiojoukko koolla, seitsemän henkeä. Siis raamiksessa, ei saunassa. Siellä sorkkalöylytin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Ensi viikolla raamistelemme hiukan eri kokoonpanoissa.

"Isämme, kiitos päivästä,
kun varjo illan leviää,
ja kiitos, että kuormamme,
anteeksianto nostaa pois.

"Isän ja Pojan Hengessä
Kristuksen nimeen pyydämme:
Isämme, sulje meidät taas
armosi syliin avoimeen. Aamen."
Vk 549:1,5.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!