19.04.2011 - Onnellinen päivä!

Tuuli jatkuu kylmänä, aurinko kuumana.

Herätessäni mietiskelin, mitä kaikkea tahtoisin tehdä tänään. Se on nykyisin kummallista, etten saa puoliakaan tehdyksi siitä, mitä toivoisin ehtiväni. Uimaan olisi ollut ihana lähteä heti aamusta, mutta en päässyt liikkeelle.

Kahvinkeitto venyi melkein kymmeneen pukeutumisesta puhumattakaan. Tyhjät kahvipussit lojuvat pöydän alla odottamassa ompelemista, ja ompelukone ruostuu pöydälle käytön puutteessa. Lanka hapertuu kai lahoksi koneen sisällä.

Eteisen maton siirsin pari metriä eri kohtaan. Jakkara siirtyi eri seinälle samaisesta eteisestä sekä pikkupöytä samoin. Keinun peiton puistelin ulkona, kun siinä oli läjä murusia pikkuleivän naposteluni jäljiltä, kun katsoin illalla jotain tärkeää filmiä. Taisi olla Miss Daisy, jolle poika hommasi autonkuljettajan, kun miss ikääntyi.

Kirjoittelin kyllä mahdollista seuraavaa kirjaani. Siitä tulee vähän erilainen kuin tuo ensimmäinen. Kuvakirjani on myös odottamassa, että keksin, mitä sille tekisin. Se on kallis painattaa, kun siinä on nelivärikuvia 170, joihin on tekstit. Ottaisikohan joku sen julkaistavaksi. Siitä pitäisi kai ottaa selvä. En vain saa aikaiseksi, ehkä ei siis ole aika.

Äitini kanssa puhuin puhelimessa pitkään. Se oli mahdottoman tärkeä ja hyvä keskustelu. Olen hyvin kiitollinen äidistäni, joka on viisas ja terävä nainen ja monessa liemessä uitettu niin sanotusti. Kerran moitin häntä, kun hän ei ollut ehtinyt ulos ollenkaan. Hän vastasi, että onhan hän juossut koko päivän kännykästä puhelimeen, puhelimesta kännykkään. Kai se lenkkeilystä käy sekin.

Menomatkalla Arin luo löysin yhden pullon, jonka piilotin niin hyvin, etten palatessani meinannut saada sitä silmiini millään. Luulin jo, että rosmot ovat pistäneet saaliini rahoiksi. Löytyi se vihdoin siitä, mihin olin sen laittanut.

Ari nukkui, eikä herännyt varttituntiin, vaikka istuin keinussa ja virkkasin. Mies yllättyi iloisesti, kun virnistelin hänen herätessään metrin päässä. Nyt Ari halusi tuoliin ja alakertaan. Menimme kuuntelulaitteen ja laukkujen kanssa.

Istuin keinussa aulassa, Ari tuolissaan. Kuuntelimme Aejemelaeuksen Terijoen vuokot -kirjaa, missä Salme muistelee lapsuuttaan Terijoelle 1920-lvuulla, monenlaisia leikkejä Ilmari-ystävän kanssa. Tosi suloista kuunneltavaa. Ari jäi sitä kuuntelemaan vielä kun lähdin. Pari tuntia istuimme alhaalla, ja Ari voi oikein hyvin. Yskäisi vain kerran koko aikana. Minä virkkasin ja join kahvia.

Olen hyvällä mielellä, kun minulla on Ari ja Arilla minut. Olemme onnellisia toisistamme. Kiitollisuus on suurin tunteeni, kun näen Arin voivan hyvin ja kuuntelevan kirjaa hymyssä suin ja nauravan oikeissa kohdissa.

Illalla olin raamatunkääntäjien rukouspiirissä. Meitä oli viisi paikalla. Anna-Liisa, Isä, Poika, Pyhä Henki ja minä. Hyvin kävi laatuun hommat. Oli paljon rukousaiheita. Aluksi joimme teetä, sitten rukoilimme noin 10 sivun verran postia läpi. Tärkeitä asioita. Samalla muistimme muitakin lähettejä kuten Anttia sekä pikku-Oliviaa.

Sauna kruunasi illan. Nyt aion vielä hörpätä mehua tai teetä, ja sitten toivon kuukahtavani ennen aamutunteja. Onneksi eilinen kirja ei ollut järin kiinnostava, joten ehkä se ei saa minua valtoihinsa. Raamattua kuuntelen samalla, kun virkkaan.

"Meidän pitää jättää asiamme Jumalalle
ja sitten käyttää iloisesti sitä,
mitä hän käsiimme antaa.
Sen, mitä tulevaisuus tuo,
saamme jättää luottavaisesti hänen huolehdittavakseen." -Luther

Nuku hyvin, arvoisa lukijani, tai hyvää huomenta, jos luet aamulla!