18.04.2011 - Maanantaina mankeloidaan.

Kaunista mutta kylmä tuuli taas.

Viikkoni alkoi tehokkaasti, kun varasin pyykkituvan seitsemäksi. Aiemminkin olen tehnyt niin, joten pitäisiköhän tehdä siitä perinne. Ei tarvitsisi jahkailla, kun pyykkäisin aina samaan aikaan.

Kun herätyskello velvoitti nousemaan, väsytti tietysti mahdottomasti. Mutta innostuin pyykinpesusta ja kuivatin pyykkiä ulkona raikkaassa tuulessa. Tuuli riuhtoi peiton maahan, kun olin laittanut sen vain yhdellä pyykkipojalla kiinni.

Matotkin olivat moneen kertaan maassa telineeltä tuulen takia. Pesin Teron huoneen, pölyt tosin pyyhkimättä. Verhot vaihdoin, edelliset vein Pelastuskauppaan. Pesin ikkunan. Ompelin yhden aurinkosuojan valmiiksi, mutta vielä teen monta lisää.

Aion raivata ulkovaraston, mutta vasta elokuussa, kun Tero muuttaa Tampereelle opiskelemaan ja vie omat tavaransa.

Lattiani ei ole enää jäisen kylmä, joten pari mattoa heitin varastoon. Helpompi siivota, jos ei mattoja ole, mutta huoneet olisivat kolkkoja, jos ei mitään mattoja olisi. Yläkerrassa asuva naapuri sanoi, että heidänkin lattiansa olivat kylmät talvella, vaikka olin varma, että lämpö nousee juuri sinne. Ilmeisesti se haihtuu jonnekin eetteriin ennen kuin ehtii yläkertaan asti.

Olin matkalla Arin luo, kun neurologi soitti. Lupasin kiitää sinne pikana, sillä on helpompi jutella kasvotusten kuin puhelimessa. Neurologi arveli, että Arin tilannetta seurataan vaan, mutta ei ole syytä ryhtyä toimenpiteisiin tässä vaiheessa.

Koska olin rukoillut asian puolesta, ja soitin Elisalle, joka hänkin rukoili, koin, että tilanne meni niin kuin sen pitikin. Kiskoin myös Arilta tietoja hänen olostaan noiden kuumeiden, tärinöiden ja hengitysrohinoitten yhteydessä, mutta hän väitti olevansa terve kuin pukki nyt ja ilmeisesti myös kuumeittensa aikana, joten miksi murehtisin! Ja hyvinvoivalta hän näyttikin, kun naama loisti kuin Hangon keksi.

Äskeinen on tietysti oma, vapaa tulkintani Arin mielipiteestä, mutta joka tapauksessa sain rauhan, ei syytä huoleen. Päätimme Arin kanssa, että epilepsiaa ei ole, ja sillä siisti. Olemme myös rukoilleet, että Arin lämmönsäätökyky paranisi, että voisimme ulkoilla kesällä.

Kesän tulo vähän ahdistaa joka vuosi, kun ihmiset kirmaavat niityille vapaina kuin taivaan tuuli. Ainakin mielikuvissani. Ja me vaan junnataan pyörätuolin kanssa ympäri lampea vuodesta toiseen. Viime kesänä Ari sai lisäksi joka kerta kuumeen, kun yritimme olla ulkona varjossa hellesäällä. Sisällä näet oli vielä kuumempi. Lopultahan teimme retkiä porraskäytävään, kun ulos ei ollut asiaa.

Pääasia kuitenkin, että aina jokin porsaanreikä löytyy, mistä pääsemme eteenpäin. Jos emme pääse, sitten ollaan paikallaan. Mielikuvitusta vaan ja rohkeaa mieltä. Ja katse eteenpäin.

Arin lapsuudenkaveri soitti tänään ja kiitti saamastaan kirjasta. Hän tuntui tykkäävän siitä ja lähetti Arille terveisiä. Hänellä ei ole mahdollisuutta tulla Aria tapaamaan enempää kuin Arillakaan mennä hänen luokseen. Mutta terveiset kulkevat.

Soittelin vähän erääseen kauppaketjuun tänään. Katsotaan eteneekö kirjani sitä kautta. Muitakin "virka-asioita" olen hoidellut tänään.

Kuten palauttanut pulloja kauppaan, käynyt kirjastossa lainaamassa pari filmiä sekä kirjan, joka on vain 200-sivuinen, ettei tarvitse koko yötä lukea.

Tänään Ari ei halunnut nousta vuoteesta, mutta oli hyvällä tuulella kaikin puolin. Hän jäi kuuntelemaan tällä kertaa ilmajokelaisen Maire Lopin äänitettä, jossa hän lukee murteella runojaan ja tarinoitaan. Se oli mukavan kuuloista. Minäkin virkkasin ja kuuntelin, ennen kuin lähdin kauppaan Arin luota.

Aika mennä taas eteenpäin.

"Jumala on niin halukas ja valmis kuulemaan,
että hän kuulee rukoilevien pyynnöt
jo ennen kuin he huutavat.
Jumalalla tosiaan on suurempi kiire kuulla
kuin meillä huutaa." -Luther

Iloa sydämeesi, arvoisa lukijani!