16.04.2011 - Päivä messuilla kirjan kanssa!

Säästä en tiedä, sillä sisällä enimmäkseen. Ei satanut kuitenkaan.

"Miksi minun pitäisi pelätä ja säikkyä,
miksi sydämeni ei saisi olla rohkealla mielellä
ja iloinen?"

Näin kyselee Luther. Niin, miksipä ei! Minä olen ainakin ollut viime päivät hyvällä päällä ja kiitollinen elämästä ja sen lahjoista. Ei niin, ettenkö itkuakin olisi saanut puserrettua, mutta pidän katseen eteenpäin ja ylöspäin, niin kaikki sujuu mukavammin.

Luottamukseni Jumalaan on kasvanut kirjani myötä, kuten olen ennenkin maininnut. Luotan Jumalan hyvyyteen, hänen täsmälliseen aikatauluunsa ja suunnitelmaansa. Jos joku asia menee ikävästi, takana on sittenkin Jumalan rakkaus. Hän haluaa parantaa syvemmin ja paremmin. Hän ei laastaroi "pikkukivalla" meidän elämäämme, vaan pohjia myöten.

Laastaroitu elämä näyttää siistiltä, eikä kipu tunnu aluksi, mutta jossain vaiheessa laastarin alla alkaa kuplia. Tulehdus ei laastarilla parane. Suostukaamme siis syväpuhdistukseen. Eivätkös pesuainemainokset lupaa syväpuhdasta - sitä myös Herramme tekee meidän kohdallamme, jos emme pinkaise pakoon hänen kätensä alta.

Onneksi lähdin hyvissä ajoin Botnia-hallille, sillä kymmeneksi tulijat saivat seisoa autoineen pitkissä jonoissa. Tutustuin Pohjanmaan kirjailijoiden pöytien ihmisiin, muutamia meitä oli siellä. Onneksi minulla oli käsityö mukanani, aika kului rattoisasti.

Ihmisiä kulki kymmeniä ja satoja pitkin käytäviä, mutta kun nähtävää on paljon, harva pysähtyi juuri meidän kohdallemme. Silti yllättävän moni tutustui kirjoihimme. Sain jutella tuttujen, kauan sitten tapaamieni ihmisten kanssa pitkästä aikaa. Sain vinkkejä ja keksin suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen.

Palatessani kävin Arin luona. En jaksanut viipyä kauan, sillä halusin päästä pienelle lenkille ennen saunaa. Sisällä vietetyn päivän jälkeen kaipasin ulkoilmaa. Päivän pullosaaliskin oli vielä keräämättä ja samalla päivän lenkki.

Arin suu kaipasi puhdistusta. Avasin teeveen hänelle illan Cafe Raamattu -ohjelmaa ajatellen. Rukoilimme sentään ja kerroin vähän kuulumisia. Ensi viikolla neurologi selvittänee epäilemääni epilepsiaa Arin kohdalta. Huomenna menemme kirkolle, jos Herra suo.

Tein kunnon kurvit kylällä kotiuduttuani, ja sitten saunasin. Ihana, siunattu iltarauha ja yön lepo edessä.

Muistahan käydä äänestämässä huomenna, jos et ole äänestänyt ennakkoon, kuten me Arin kanssa teimme. Liputuspäivä lienee huomenna joka tapauksessa.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!