09.04.2011 - Ihmeen pirteä!

Yöpakkasta, aamuaurinkoa, lumien väheneminen tosiasia.

Tulin eilen Nivalasta, ja ihmettelen, kuinka en ole tämän väsyneempi. Ei asia ole mitenkään ongelma minulle, kunhan tuumailen. Tänäänkin olen puskenut päin aamutuulta avannolle ja ympäriinsä kävellen. Mikä ilo minulle!

Luimme Teron kanssa aamulla Timoteuskirjettä. Sattui hauska lukuvirhe, kun toisen vuoro oli lukea: "kohottakaa pyhät kädet ilman vihaa ja epäluuloa. Hän luki epähuomiossa: "kohottakaa pyhät kädet ilmaan..." Jääköön sanomatta, kumpi se meistä oli, mutta arvaat oikein viimeistään toisella arvauskerralla!

Aurinko paistoi, kun heräsin. Laitoin ompelemani mainiot aurinkosuojat ikkunoiden yläosaan valoa torjumaan. Sain lisää kahvipusseja Nivalassa käydessäni, ja tarkoitukseni on paperoida kaikki ikkunani kahvipusseilla hellettä torjumaan heinäkuulla. Kiiltävä puoli molempiin suuntiin. Aion tehdä myös autoni tuulilasiin sellaisen. En vielä tiedä, miten hyvin se toimii, mutta nämä pari ensimmäistä versiota eivät ole tuottaneet pettymystä.

Tero tuli illalla, Petri kävi tänään päivällä. Leivoin sämpylöitä, tein pari pellillistä pitsaa. Innostuin jopa riehumaan siivouspuolella aavistuksen verran, mutta valitettavasti into tyssäsi liian pian.

Herättyäni kävelin avannolle aamuauringon lämmittäessä. Hanskat ja pipo olivat kuitenkin tarpeen. Juttelin parin naisen kanssa pukuhuoneessa. Toinen oli siivonnut eilen yhdeksän tuntia! Toinen oli tyytynyt vain autotallin siivoamiseen. Noista uroteoista sain edellä mainitsemani pienen kipinän.

Kannoin pari tuolia kuistille pois jaloista pyörimästä. Heitin yhden kukanronton roskiin kitumasta ikkunalta. Kastelin kukat, pyyhin pöytiä. Sääskimyrkky pääsi viimeinkin pöydältä siivouskomeroon. Löysin valokuvat, jotka olivat kateissa. Puistelin pari mattoa, pintapuolisesti vain. Imuria en sentään ottanut esille, koska kyseessä oli pieni siivousaavistus. Kolme kiveä (pieniä, ei murikoita) nakkasin pihalle eteisen lattialta.

Tero pesi pyykkiä päivällä, minä vein äsken takkini ja farkkuni koneeseen. Syystä, että olin kömynnyt sairaalasta tullessani eräällä pulloapajalla ja liannut vaatteeni.

Minulla on sangen kunnianhimoinen tavoite itselleni p-harrastukseni suhteen. En siis ehdi lorvailla saati, että olisi varaa nyrpistellä nenää, jos joskus joudun konttaamaan, ryömimään tai putomaan mutaojaan tai muuta sellaista. Tämä on näet extreme-laji. Mitäpä sitä ei tekisi saavuttaakseen haasteensa! Ja varsinkin, kun koko puuha on hullunhauskaa. Vai pitäiskö kirjoittaa: hullulle hauskaa.

Aion tehdä matkan pullorahoilla. Toistaiseksi en Seinäjokea kauemmaksi pääsisi, mutta minulla on aikaa loppukesään asti. Sitten näemme, jäänkö rannalle vai pääsenkö lautalle. Hmmh. Jäniksistäkin olen kuullut puhuttavan matkailun yhteydessä...

Arin luona olin pari tuntia. Hän istui tuolissaan melkein sen ajan. Kuuntelimme Aejmelaeuksen kirjaa Terijoen vuokot. Itse olen sen lukenut monesti, Ari kuuntelee nyt ensi kertaa. Limailun, virkkaamisen ja kuuntelemisen merkeissä kului yhteinen aikamme.

Kohta pinkaisen saunaan. Ehkä voisin uida samalla: talomme edessä on valtava lammikko, jonka yli pitää taiten mennä, jos ei aio molahtaa veteen. Nelivuotiaana uimme veljeni ja naapurin lasten kanssa kartanolla kevättulvan aikana, joten perinteitä olisi pihauimiselle.

Siunausta iltaasi ja viikonloppuusi, arvoisa lukijani!

jk. "Älkää sitä miettikö,
miten suuria teistä tulee.
Se selviää kyllä,
kun olette tulleet pieniksi." -Luther