30.03.2011 - Keväistä!

Valoa ja mukavaa säätä, vaikka pipo kovasti tarpeen.

Kello soitti, etten myöhästy kirjahommista. Vein erääseen naistenpiiriin kirjojani, lähes 10 halusi hankkia sen itselleen, joku myös lahjaksi. En meinannut saada autoa liikkeelle, kun pyörien alla oli jäätä. Epäilin, että käsijarru on jäätynyt, sillä sillä on taipumusta sellaiseen kiusantekoon. Pääsinhän minä lähtemään, kun aikani jurnutin autoa.

Uimareissu. Ihanaa, kun pystyn taas pulahtamaan. Juttelua tutun uimarouvan kanssa.

Tämän päivän roskaevankeliointini tuotti hyödyllistä tulosta. Löysin pari käypää kuulakärkikynää ja yhden hautalyhdyn. Jälkimmäinen oli jäänyt kai auton alle, sillä yläreuna oli vähän säröillyt, mutta muuten se oli kunnollinen. Kadut pullistelevat tavaraa, kunhan vaan joku ottaa talteen.

Mietin kävellessäni ympäri kaupunkia virsiä hyräillen, että enpä taida olla mikään keskimääräinen keski-ikäinen nainen. Lienen kuitenkin normaali, mutta en keskimääräinen, sanoilla on eroa. Iloni ovat yksinkertaiset, nautin lapsellisista asioista, yksinkertaisesta elämästä. Vaatteet tai tavara eivät ole sitä, mitä tavoittelen. Toivon tuottavani iloa ja hyvää mieltä päivittäin edes jollekin.

Ari halusi tuoliin, kun menin hänen luokseen. Leikkasin hänen tukkansa, ensi kertaa koneella, yleensä olen klipsinyt saksilla. Emme meinanneet saada hoitajan kanssa niskatukea paikoilleen sen jälkeen, kun otimme sen pois. Ari on helpompi saada hyvään asentoon istumaan, kun niskatuki on pois sen aikaa, kun hänet siirretään pyörätuoliin.

Tukanleikkuun jälkeen kurvasimme Arin kanssa termospullon, kirjasoittimen ja Arin ruokapullon kanssa alakertaan. Koska kirjasto on aurinkoisella säällä liian kuuma, menimme käytävään, joka toimii näyttelytilana. Nyt siellä on näyttelijöiden kuvia. Tyhjään taulukettinkiin kiinnitin Arin ruokapullon narulla kiinni.

Juuri kun asetuimme, jalkahoitaja tuli luoksemme. Hän oli matkalla Arin jalkoja hoitamaan. Arin äiti järjestää Arille jalkahoitoja, ja se on oikein mukava Arille. Nyt hän hoiteli Arin jalat, kun minä virkkasin tuolissani ja Arin ruoka tippui. Juttelimme tietysti samalla niitä, näitä. Hänelläkin on kirjani lukeminen menossa.

Leivoin leipää, vein uusille naapureille myös. He toivat muuttokuormansa tänään. Kävin vielä iltalenkillä, kun aurinko paistoi lämpimästi seitsemän aikaankin. Tapasin tutun rouvan postilaatikolla, ja hän osti kirjani. Hän sanoi tänään ajatelleensa viimeksi kirjani hankkimista. Minulla on aina mukana laukussa kirja tai pari, että voin myydä, jos joku haluava osuu kohdalle.

Illan tullen rakas ystävä soitti ja rukoilimme puhelimessa, jahka olimme kertoneet lähimmät kuulumiset.

Nyt poskiani kuumottaa päivän ulkoilut, on aika mennä nukkumaan. Iloa ja valoa päiviisi, arvoisa lukijani!