Kategoriat: Ajankohtaista

Ari sai Terhiltä ja Tatulta joululahjaksi lämpölampaan. Se on sopiva Arin ranteen alle, että käsi on hyvässä asennossa.

Aurinkoista ja tyyntä.

Pari päivää olen ottanut vauhtia, tänään sitten pääsin lentoon. Näin voisin kuvata eloani.

Kävelin lähes 10 km päivän mittaan. Kävin avannolla, uin portailta toisille, ja vesi oli suloisen raikasta. Toisin sanoen henkeä haukoin, kun se oli niin kylmää pitkän uintipaaston jälkeen. Mutta olo oli sen jälkeen kuin voittajalla!

Kipaisin katsomassa liikerouvaa, joka hankki kirjani kerrattain. Hän sanoi pitäneensä siitä kovasti ja lainaavansa sen ystävälleen, joka haluaa myös lukea sen.

Seuraavaksi poikkesin sukulaisia tapaamassa. Tässä kaupungissa asuu näet isäni iäkäs serkku vaimoineen. On häpeällistä, miten kauan on edellisestä käynnistäni. Juttelimme pitkän tovin ja joimme päiväkahvit. Sain lahjaksi Yrjön kirjoittaman kirjasen, josta olen hyvin mielissäni. Se kertoo hänen lapsuudestaan Lappajärvellä siihen asti, kun hän meni sotaväkeen.

Lappajärvi on minulle eräänlainen kotipaikka syystä, että isänisäni on pikkupoikana perheineen lähtenyt sieltä Nivalaan, sillä hän oli maanviljelijä ja tarvitsi peltoa isolle perheeelleen viljeltäväksi. Sitä he sitten raivasivat Nivalassa. Oma isäni on ollut lisäksi innokas kalamies, mutta ei metsämies.

Vierailun jälkeen ehdin Arin luo. Kello oli jo neljä. Ari ei jaksanut nousta vuoteesta, mutta hän voi ihan hyvin. Kuuntelimme kirjaa, rukoilimme ja juttelimme. Minä virkkasin. Teen lahjaa sukulaiselle, mutta en voi paljastaa enempää.

Kirjan kirjoittaja Anja, Suomela muistaakseni, oli lähetystyössä Israelissa. Pienikokoisuutensa takia häntä pilkattiin, ja hän koki välillä, että Jumalakin lienee hänet unohtanut. Kysyin Arilta, tuntuuko hänestä joskus siltä. Ei kuulemma tunnu, Ari sanoi, ja näytti hyvin iloiselta!

Uskon, että Ari on juuri siinä tehtävässä, mihin Jumala on hänet tarkoittanut kuten minäkin, sillä olemme perusonnellisia. Ei niin, etteikö välillä ole ylen raskasta, minulla nimittäin. Eilen viimeksi, ei siitä sen kauempaa ole. Kuitenkin sydämen syvimmällä on täysi rauha. Jumala ei ole tehnyt, eikä tee, virheitä. Ihminen vaan on sellainen, että välillä tuntuu siltä, välillä tältä.

Viime yönä näin unen ja muistin sen, kun rukoilin ystävän kanssa puhelimessa. Unessa takkaan pantiin tulet, siellä oli paljon puita. Oli oikein hyvän näköisiä halkoja ja sitten vähän huonolaatuisempia.

Kun tuli alkoi sammua, huomasin, että ne hyvät halot eivät olleet palaneet ollenkaan. Ne olivat varmaan märkiä. Annetaan niiden olla takassa, ehkäpä ne vähitellen kuivuvat, ja syttyvät sitten seuraavalla kerralla.

Rukoillessamme mieleeni tuli, että nuo puut kuvaavat kristittyjä, jotka näyttävät ulospäin täydellisiltä. Kun Jumalan tuli syttyy, kristitty alkaa palaa, toisin sanoen innostuu, kuten opetuslapset Emmauksen tiellä, kun kuulivat Herran puhetta.

Ulkoa päin kukaan meistä ei voi tietää, kuka on sydämen uskova, vain Jumala näkee sydämeen. Näin tapahtui, kun Samuelin piti valita uusi kuningas Israelille. Halveksittua Daavidia ei kutsuttu edes syömään yhdessä toisten kanssa, kun häntä Jumala ei varmastikaan ole valinnut, ihmiset ajattelivat. Jopa Samuel erehtyi.

Mutta Daavid jouduttiin hakemaan paikalle, sillä Jumala sanoi, että kukaan vanhemmista veljistä kelvannut, vain Daavidin sydän oli oikeanlainen.

Jumala vaikuttakoon, että meidän sydämemme olisi oikeassa suhteessa Jeesukseen, niin että se palaisi hänelle. Kun niin saa tapahtua, me teemme hänen tekojaan. Jos teemme vain työtä Herralle, mutta sydämemme on kaukana hänestä, emme ole oikeassa suhteessa häneen. Herramme tahtoo ennen kaikkea sydämemme.

Jeesus kolkuttaa ja haluaa tulla aterioimaan meidän kanssamme, olemaan kanssamme. Maria valitsi hyvän osan. Hän vain oli Jeesuksen kanssa, ei tehnyt ruokaa Jeesukselle tai ahkeroinut, vaan vietti aikaa hänen kanssaan. Siihen meidät on kutsuttu, ja siitä hän lähettää meidät työhönsä.

Arin luota tultuani menin raamattupiiriin virvoittumaan. Sen jälkeen syöksyin saunaan. Naapurin pikkupoika kysyi, miksi minulla ei ole kenkiä. Sanoin, että minusta on mukava kävellä saunaan avojaloin niin kuin pikkutyttönä maalla.

Olkoon yösi tai päiväsi siunattu, mihin aikaan tätä luetkaan, arvoisa lukijani!

Nautin kuravelliläträyksestä tänään, kun tulin Arin luota.